2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Villaisia

Pieniä sukkia on syntynyt useampi pari, työn alla on paraikaa yhden pikkuprinsessan junasukat.

Ja sitten on syntynyt yksi villatakki, joka oli pakko kuvata ja esitellä, vaikka siitä puuttuu vielä napit ja pohdin, teenkö kyynärpäihin paikkoja, jollaiset alkuperäisessa ohjeessa on. Malli on Garnstudion. Meikäläisen eka villatakki ever :)


Niki oli tietysti mukana metsässä villatakin kuvausretkellä. Hän rupesi vähän iisuttelemaan:
 Semmosta... :) Ja nyt mukillinen kuumaa glögiä ja relax!


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Historian siipien havinaa sunnuntaikävelyllä

Leppeä lokakuinen sunnuntai ja metsälenkki isän ja siskon kanssa.

Suomen luontoon kuulumaton laji kirmaili onnellisena pitkin sänkipeltoja ja metsiä.

Naurava kulkuri pusikossa.

Isä näytti meille metsästä paikan, jossa on joskus muinoin ollut talo pihasaunoineen ja navettoineen. 50-luvulla paikalla oli vielä sauna ja navetta, asuinrakennus oli jo silloin purettu. Täällä on asunut kelloseppä, joka myi ja korjasi kelloja. Ainakin yhdessä kylän taloista on edelleen seinällä täältä ostettu heilurikello. Asutuksesta on merkkinä enää tämä muhkea saunan kiuas...

...sekä metsittynyt peltosarka...

...ja pari lahonnutta omenapuuta kuusien ja mäntyjen katveessa. Jotenkin tosi hämmentävää käydä tällaisessa paikassa. Aivan keskellä metsää, jossa ei ole muutaman kilometrin säteellä yhtäkään taloa, on joskus joku myynyt kelloja. 

Matka jatkuu metsätietä pitkin kotiinpäin.

Näiden koivujen takana kohoaa talo, jonka seinällä tikittää historiallinen heilurikello näyttäen uskollisesti ajan kulumista vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen.


ristä lokakuuta!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Armo


Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää

Mut tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

(Apulanta)


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Suojelusenkeleitä matkassa

Aamun työmatka katkesi rytisten.
Enkeleitä oli matkassa, kukaan ei loukannut pahemmin.
Mun perään ajanut ehti Luojan kiitos väistää ja osui vaan tuohon takakulmaan, muuten ei tosta mun kotterosta olis välttämättä ollut kovin paljon jäljellä.
Niskat retkahti, päätä särkee ja turvavyön painaumien jäljiltä on aika moukaroitu olo.
Säikähdyksellä selvittiin ja peltiä saa aina uutta.

Ajakaahan varovasti, hirvet ovat säikyllä päällä, kun niitä tuolla metsissä jahdataan!