2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

perjantai 28. helmikuuta 2014

Ne suuret asiat...

Ette arvaakaan, miten monta kertaa olisin jo halunnut kertoa tämän teille!
Nyt kun kaikki on varmistunut, voin sen vihdoin paljastaa.
Osa näistä kuvista on julkaistu täällä jo kertaalleen marraskuussa, silloin tosin ihan viattomasti päiväkävelymaisemia esitellen ;)

TÄMÄ ON MEIDÄN TONTTI JA TÄNNE ALKAA KEVÄÄN KULUESSA NOUSTA TALO :

Näkymä tulevan olkkarin ikkunoista.
 Ulko-oven paikkeilta etupihalle päin.

Keittiön ja olkkarin sivuikkunoista näkyy meidän metsään.

Että niitä esikasvatushommia ei juurikaan tehdä tänä keväänä ihan siitä syystä, että meidän pitäisi pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa rakennusajaksi väliaikaismajoitukseen.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevään merkit

Tänään lämpömittarissa lukema +7,7!!!

 Sailan lumikellojen innoittamana poikkesin hetki sitten töistä tullessani vanhempieni luona tekemässä pikaisen puutarhakierroksen. Löysin innokkaita kultasahramin (Crocus chrysanthus) alkuja huvimajaneduspenkistä. Nämä ovat viime syksyn alelöytöjä Honkkarista, 1e/pss. Lajike on 'Zwanenburg Bronze', kukat ovat lämpimänkeltaiset ja terälehtien ulkopuoli on kuin ruosteenpunaiseen väriin kastetulla sudilla sivelty.

 Samaisessa penkissä on krookusten kavereina myös tulppaaneja. Nämä piipot saattaisivat kuulua ehkäpä 'Monsellalle' (Tulipa gesneriana).

 Pientä yleiskuvaa. Nurmikko - tai siis sammal - ja kurjenpolvi vihertävät. Lunta ei ole, ainoastaan altaassa oleva jää kertoo, että kylmääkin on joskus ollut.

 Unikkojen (Papaver) lehtiruusukkeita huvimajan takana.

 Lähettyviltä löytyi myös helmililjojen (Muscari) versoja.

 Hmm... Näiden kohdalla en nyt ole ihan varma mitä ovat. Puutarhapäiväkirjani mukaan olen istuttanut tähän talon eteläseinustalle ainoastaan kevätsahramia ja lumikelloja. Lumikellojen paketissa lukee Galanthus woronowii, en tiedä minkänäköistä versoa ne rupeavat lykkäämään ja koska. Kallistun kevätsahrameihin päin, vai mitäs sanotte?

 Kangasajuruohot (Thymus serpyllum) ovat oikein terhakoita ja piristävät väritöntä kukkapenkkiä vihreällään.

 Puhumattakaan näiden keijunkukkien (Heuchera) väritykityksestä!

 Harmaakurjenpolvi 'Purple Pillow' (Geranium cinereum) puskee uutta lehteä kovalla vimmalla.

Suurin osa purppuraorvokin (Viola adunca 'Purpurea') lehdistä on ruskeita, mutta joukosta löytyy myös ihan elinvoimaisia versonkärkiä.

Mieletön helmikuu!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pistokkaita

Talviloma on sujunut leppoisissa merkeissä kotosalla. Teimme perjantaina reissun Ikeaan ja siinä yhteydessä piti tietysti poiketa Plantsussa katsastamassa pelargonitarjonta. Suurin osa pelargoneistani on kuollut talven aikana, jäljellä on vain kahdeksan sinnikkäintä (ja isointa) yksilöä. 

 Neljä pistokasta lähti vitosella ja koska olen laittanut itseni ostokieltoon pitäydyin todellakin näissä neljässä pikku alussa. Valitsin ostoskoriin ruusunnuppupelargonin (?) (Pelargonium Zonale-ryhmä) 'Kr. Mary' ja Mårbacka-pelargonin 'Dr. Ingrid' sekä koristelehtipelargonin 'Happy Thought. Joukkoon mahtui myös yksi palsamipelargoni (Pelargonium x graveolens), lajike on 'Orange Fizz'.

Kerrottukukkainen 'Vit Mårbacka' on yksi tämän talven sisseistä. Se on ilahduttanut kukilla pitkin talvea ja on paraikaakin kukassa.

Ulkona on pluskeli, ilma tuoksuu märältä maalta ja linnut livertävät puiden oksilla. Lunta meillä ei ole laisinkaan. On kuin eläisimme maaliskuun loppua.

Lisää selviä kevään merkkejä: eilisiltana viihdytin itseäni seikkailemassa Taimimoision ja Pionien kodin vasta avatuissa nettikaupoissa. Tämän kauden tarjonta varsinkin Taimimoisiolla vaikutti varsin houkuttelevalta ja bongailinkin sieltä jo muutamia kasveja, jotka on käytävä korjaamassa parempaan talteen, kunhan myymälä keväämmällä aukeaa.

Laivamatkat Tukholmaan ja takaisin on varattu. Pitkäaikainen haave täyttyy, kun vihdoinkin on mahdollisuus päästä Nordiska Trädgårdar -messuille. Lähden sinne samanhenkisessä seurassa puutarhuriystäväni P:n kanssa. Maltan tuskin odottaa! ;)

Iloisia puutarha-ajatuksia sunnuntaihisi!

PS. Blogin sähköposteihin vastaaminen ontuu, pieniä teknisiä ongelmia. Älkää siis ihmetelkö :)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tuore yrittäjä ja Nikin uusi serkku

 Taannoisessa postauksessa  puhuin suurista asioista, joita olen elämässäni tekemässä. Tänään toteutui ensimmäinen niistä. Sain Y-tunnuksen ja olen nyt yksityinen elinkeinonharjoittaja. Tosin ihan työn ohessa toistaiseksi. Siispä ruusuja tuoreelle yrittäjälle!

 Olin äsken tapaamassa uutta sukulaispoikaa. Kahdeksanviikkoinen suursnautseri Manu on Nikin uusi serkku. Niki tapaa hänet ylihuomenna. Manun hörökorvissa on teippiä, jos joku ihmettelee :)

Pikku-Mankeli <3 Olen ihan rakastunut.

Iloista viikkoa!
Me lomaillaan, ah! 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Siemenvinkkejä

Ihan ensiksi, iso kiitos aktiivisesta kommentoinnista edelliseen postaukseen! Hienoa, että aihe herätti keskustelua.

Jorilta Hernepensaskujanteelta tuli siemenvinkkihaaste, kiitoksia!

Haaste Puutarha Ystäville
- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi. 
Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?
Laita haaste blogissasi eteenpäin.

Mulla on siemenkasvatusten kanssa vasta aika lyhyt historia samoin kuin koko puuhastelulla vanhempieni rintamamiestalon puutarhassa. Mitään tajunnanräjäyttävää siemenvinkkishowta ei siis ole luvassa. 

Tuoksuherneen (Lathyrus odoratus) siemeniä kylvin viime keväänä joskus maaliskuulla muistaakseni. Kylvin siemenet suoraan omiin purkkeihinsa, jokaiseen purkkiin laitoin muutaman siemenen. Siemenet itivät hyvin ja kasvu oli alkuun aika hitaanloista ja taimet ohkaisia luiruja, kun nämä kasvatusolot täällä ikkunalaudoilla ovat mitä ovat. Pari kertaa taisivat vähän unohtuakin tuonne perähuoneen verhojen taakse, kastelun kanssa oli siis vähän niin ja näin. Komeita näistä kasvateista kuitenkin tuli ja kukkaloisto oli ihan mieletön! Kasvatan varmasti vastaisuudessakin tuoksuherneitä itse. 

Akileija, erittäin helppo kasvattaa itse. Edelliskeväänä kylvin akileijoja huhtikuulla sisälle ja siirsin ilmojen lämmettyä pikkutaimet ulos puolivarjoisaan paikkaan jatkamaan kasvua. Loppukesästä istutin taimet pionipenkkiin ja yritin muistaa niiden olemassaolon, kun nyhdin rikkaruohoja maasta. Näin ihanasti akileijat kukkivat viime kesänä. Kuvassa jaloakileija 'MacKana Hybrids' (Aquilegia Cultorum-ryhmä).

Pelargonian siemeniä sain aikoinaan työpaikalta, kun pusseissa oli päiväys mennyt vanhaksi. Päätin kokeilla ja kasvattaminen osoittautuikin ihan lasten leikiksi! Nyt olen muutamana vuonna kasvattanut pelargonin taimia itse. Siemenet kylvän maalis-huhtikuulla. Pelargoni on nopeakasvuinen eikä vaadi mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. 

Maariankellojen (Campanula medium) siemenet taisivat myöskin kulkeutua mulle työpaikalta, kun vanhoja siemeniä kamutettiin. Kylvin ne edelliskeväänä samaan aikaan akileijojen kanssa ja miten upeasti vaivannäkö palkittiinkaan viime kesänä! Maariankello on kaksivuotinen, ensimmäisenä kesänä kasvaa lehtiruusuke ja seuraavan kesänä kukkavana. Kellot ovat tanakat ja todella isot.

Samettikukkia (Tagetes) olen kasvatellut jo monena vuonna, ne ovat - jos mahdollista - vieläkin helpompia kuin pelargonit. Samettikukka tekee ensimmäisen nupun jo pikkuisena taimena, sen olen napsaissut poikki ja taimi on haaronut siitä ja tuuhistunut. Olen kasvattanut ryhmäsamettikukkia (Tagetes patula) ja näyttäviä isosamettikukkia (Tagetes erecta).

Tähän asti olen tyytynyt puutarhamyymälöiden siemenhyllyjen valikoimiin ja kerran olen tainnut tilata siemenliikkeestäkin jotain. Ehkä sitten, kun on paremmat tilat, alan kasvatella monivuotisia kukkijoita siemenestä oikein toden teolla. Tänä keväänä olosuhteiden pakosta kylvökset rajoittuvat kasvihuonekurkkuihin ja samettikukkiin. 
Haaste on kiertänyt jo todella monessa blogissa, joten en laita sitä erityisesti kenellekään eteenpäin. Nappaa mukaasi, jos innostut pohtimaan kylvöjuttuja, nehän alkavat muutenkin olla ajankohtaisia :)

Heidi-Maarialta Perennapuutarhurin blogista sain tämän tunnustuksen, kaunis kiitos siitä!

Iloista tiistaita, vielä muutama aamu ja sitten koittaa loma! 

torstai 6. helmikuuta 2014

Koulutus on ihmisarvon mittari

Puutarhurin vauvat
Tämä postaus on ollut päässäni valmiina jo ainakin vuoden. Välillä olen ollut kirjoittamaisillani sitä, mutta perunut sitten. No, räkäistäänpä tämä nyt tänne toivon mukaan herättämään joitain ajatuksia.

Puutarhuri ja nopeasti näkyvä kädenjälki
 Puutarhuri.
Puutarhuri on ammattikoulun käynyt henkilö, jonka työ useimmiten on fyysisesti raskasta ja ulkoinen habitus pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin naisellisen hurmaava ja viehättävä. Tiedättehän te, multaa kynsien alla, hieman kuivahtaneet kädet, kulahtaneet kotivaatteet ja hikinen olemus.
Puutarhuri ei siis ole kovin salonkikelpoinen.

Kepeä kesäpäivä puutarhassa
Yläasteella haaveilin äidinkielen opettajan ammatista. Olin vakaasti päättänyt tulla punakynää heiluttelevaksi pilkunviilaajaksi ja toisaalta kannustavaksi ja inspiroivaksi opeksi. Kirjoitusten jälkeen lojuin pihamaalla korituolissa ja lehteilin pääsykoekirjoja. Ei kiinnostanut, ei sitten lainkaan. Luin kolmekymmentä sivua suomen kielen pääsykoekirjasta ja menin Turkuun katsastamaan meiningin. Lähdin salista ensimmäisten joukossa. Kotimaisen kirjallisuuden pääsykoekirjaa en edes avannut enkä käynyt kokeessakaan. Kävin myös fysioterapian pääsykokeissa. Ne tuntuivat lähes vitsiltä kaikkine kummallisine tehtävineen. Ovet eivät avautuneet yhteenkään opinahjoon. En ollut ollenkaan pettynyt.

Puutarhurin tyypillisin asento
 Elokuun alussa laitoin sähköpostia puutarhakoulun koulutuspäällikölle ja parin viikon päästä seisoin koulun pihamaalla nimenhuudossa. Opiskelin, välillä hampaat irvessä. Valmistuin. Pidin pienet valmistujaisjuhlat. Löysin itseni samaisesta koulusta myöhemmin uudestaan, kun halusin vähän syventää tietojani. Opiskelin vähemmän irvistellen, koska tiesin jo, millaista siellä oli ja osasin suhtautua hiukan enemmän huumorilla. Valmistuin. En pitänyt juhlia.

Puutarhuri mittailee tiluksia ja suunnittelee
 Ollessani työharjoittelussa puutarhamyymälässä vuosi lakkiaisteni jälkeen eräs vanha lukiokaveri tuli äitienpäiväruusuostoksille. Kassalle tullessaan hän ei edes tervehtinyt vaan töksäytti ensi töikseen "Aioksä vielä johonkin kouluun hakea?"

Puutarhurin ystävät
 Kun ihmiset kuulevat, että olen ammatiltani puutarhuri, suhtautuminen on kahdenlaista. 
Toisilla laajenevat silmät teevadin kokoisiksi ja he henkäisevät ihaillen "Olet vai?" tai "Ihan totta?" ja jatkavat usein "Sä saisit tulla meijän pihalle tekemään jotain."
Sitten on niitä toisenlaisia tyyppejä, joihin yllättävää kyllä kuuluu myös osa suhteellisen läheisistä ihmisistä.
He eivät pidä minään ihmistä, joka ei ole suorittanut yliopistotutkintoa. 
"Koulutushan se onkin ihmisarvon mittari!" huudahti korkeasti koulutettu serkkuni (EDIT:hämmästyneenä kuultuaan saamastani kohtelusta), joka ei pidä meteliä itsestään eikä ole nostanut itseään jalustalle, kun ompeluseurassa asia tuli puheeksi.
Puutarhurilla ei useimmiten ole ympärivuotista työpaikkaa vaan kausitöitä. Talvet ollaan työttömiä tai tehdään jonkin muun alan töitä henkensä pitimiksi.
Halveksujat saattavat kuunnella puhettani hieman ivallinen hymy kasvoillaan. Niinpä en juurikaan puhu ammattiini liittyvistä asioista heidän kanssaan, jos ei kukaan kysy mitään.
Ja yleensä kukaan ei kysykään mitään. Ei ammattiin liittyviä kysymyksiä eikä mitään muitakaan kysymyksiä. Olen ilmaa. Minua ei käytännössä katsoen ole heille. Aluksi se tuntui pahalta ja loukkasi. Lähdin pois porukasta ja itkin vessassa tai automatkalla kotiin. Sittemmin olen päässyt sen yli ja ohitse. En välitä. En tarvitse elämääni ihmisiä, joiden kanssa ollessani pahoitan vain mieleni. Pääasia on, että tiedän itse, olenko onnellinen, olenko tyytyväinen elämään ja itseeni. Arvostanko itse itseäni.

Puutarhurin mieluisin ympäristö
Olen onnellisimmillani saadessani kykkiä yksin trekolissa nyppimässä rikkaruohoja tai kääntäessäni maata talikolla. Olen kohtuullisen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni. Olen juuri tekemässä suuria asioita, joiden johdosta olen toivon mukaan entistäkin tyytyväisempi. 
Olen oman onneni seppä.

Olen
♥ PUUTARHURI 
ja ylpeä siitä!