2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vernerin hattutemppu

Aamulla puoli seitsemän maissa istuin vessassa, kun kuulin, miten joku kynsi kynnysmattoa ulko-ovella. Hämmästelin itsekseni, että mikä siellä nyt on, ei Helmi tuollaista yleensä tee. Se vaan huutaa kovaäänisesti, jos haluaa sisälle. Mietin jo, että minkä supikoiran kohtaisin, kun oven avaan. 

Leuka loksahti varmaan varpaisiin asti, kun Verneri muina miehinä asteli sisäpuolelle ja heittäytyi keittiön lattialle kehräämään. Helmi katseli paheksuvasti ja sylki ja murisi, jos Verneri koitti lähelle.

Verneri katosi toukokuun alussa asuttuamme pari viikkoa täällä väliaikaiskodissa.
Ja nyt puoli vuotta myöhemmin herra teki melkoisen hattutempun!

Deenediiii <3

20 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi onko Verneri ollut taas tien päällä?! Uskomatonta ja ihanaa, mikä kotiinpaluu!!!

Pirjo kirjoitti...

Mahtavaa!

Laura kirjoitti...

Voi mikä ihana yllätys, hienoa kun poika palasi kotiin! :)

pioni kirjoitti...

Ihanaa että löysi kotiin pidemmältä reissulta!

Maarit kirjoitti...

Tuhlaajapojan paluu kotiin:)

Kivipellon Saila kirjoitti...

Tällaiset yllätykset ovat aina niin kivoja! Onpa komea poika!

Tiina kirjoitti...

Maria: On, ikävä kyllä :/ Liekö tämä sitten joka muuton kanssa aina sama juttu...

Pirjo: Niin on! <3

Laura: Kerta kaikkiaan, en kyllä uskonut enää häntä näkeväni.

Pioni: Niinpä :) Missä lie seikkaillut...

Maarit: Nimenomaan :D

Kivipellon Saila: Jep, ankea maanantaiaamun herätys kyllä palkittiin nyt komeasti! Verneri on hyväkuntoisen oloinen, nälkää ei ole ainakaan nähnyt.

Saila kirjoitti...

Voi hyvänen aika, ihana uutinen! Olen silloin tällöin miettinyt Deenediä ja ollut surullinen sen kohtalosta. Uskomattoman pitkän reissun se onkin tehnyt!! Auttaisikohan leikkaaminen kumminkin siihen, että pysyisi paremmin kotosalla, en tiedä.

Tarja kirjoitti...

Olipa iloinen uutinen! Ja vielä ihan hyväkuntoisen näköisenä se on palannut :).

Tiina kirjoitti...

Saila: Deenedi <3 Niin, en tiedä miten leikkaus vaikuttaisi. Veisikö se pois tuollaisen "totutun" tavan. Muuten Verneri ei ole koskaan ollut pois kotoa niin, etteikö se joka päivä olisi näyttäytynyt. Toisaalta taas anopin leikatut kollit kyllä vaeltelevat pitkin maita ja mantuja. Mut asiaa pitää harkita.

Tarja: Sanopa muuta! :)

Intianminttu kirjoitti...

Upea homma! Olen iloinen puolestanne, että saitte lemmikkinne takaisin hyvässä kunnossa!

Tiina kirjoitti...

Kiitos :) Aikamoinen yllätys oli <3

Cheri kirjoitti...

No jopa oli pitkä retki. Ihana kuulla, että osasi tulla kotiin, kissat ovat uskomattomia. Kastroiminen vähentää kyllä kulkuhaluja ja säästää monelta riidalta.

Leena Wahlberg kirjoitti...

Uskomatonta todella! Ja terkut meidän Wernerikisulta kaimalleen :-) Kiva blogi sinulla muuten!

Irene kirjoitti...

Aikamoinen yllätys!
Kissat ovat ihmeellisiä!

Tiina kirjoitti...

Cheri: Jep, aikamoista... Enpä kyllä uskonut Verneriä enää näkrväni :)

Leena Wahlberg: Kiitos, kiitos! <3

Irene: Oli kyllä melkoinen maanantaiaamun pommi :D

Maria K kirjoitti...

Voi kuinka hienoa, että tuli kotiin! Verneristä saatais hyvä poikakaveri Vilinalle et tulis pentuja:). Ps: eikös Helmikin tehnyt aika pitkäaikaisen keikan kun sitten tuli takaisin.

Tiina kirjoitti...

Niinpä <3 Helmi oli pari kuukautta hukkateillä ja myös Verneri on ollut kerran ennenkin reissussa.

Sametti Hortensia kirjoitti...

Voi ihanaa, että kesämies Verneri palasi! Hyväkuntoisen näköinen, onkohan oleillut vanhan kotinne lähistöllä? Kehräävää viikonloppua toivotellen

Tiina kirjoitti...

Vanhaan kotiin on täältä kyllä matkaa kymmenisen kilometriä... Voi silti olla, että on tehnyt tuon reissun ja palannut sitten. Tai sit on oleillut koko ajan jossain täällä lähistöllä. Mene ja tiedä :) Yhtä kaikki ihanaa, kun tuli kotiin <3