2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Huomenta!

Pikainen moikkaus takki jo melkein päällä ja toinen jalka ulkona. Vaihdettiin Nikin kanssa eilen multia ja kiinanruusut pääsivät kahdesta pikkupurkista yhteen isompaan. Nyt pitäis penkoa jostain Kreetakivet esiin, ettei Helmi käytä purkkia vessanaan...




 Eilisen työpäivän aikana valmistui tällainen tiskirätti. Tämä on samalla virkkausharjoittelua, sillä ihana Anu on luvannut opastaa mua kädestä pitäen maton teossa. Ehkä ihan hyvä osata edes puolipylväiden teko etukäteen :)


Ja tämä neule kassissa hurautan nyt töihin. Kohti huomista vapaapäivää mennään :)
Missäs se paljon puhuttu aurinko muuten luuraa? Tämän viikonhan piti olla pelkkää auringon paistetta...

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Parittomat parilliset

Olen jämähtänyt sukkien kutomiseen. Yhdet vanttuut tein tuossa välissä, mutta nyt on taas sukkalinjastolla ruuhkaa. Sailan vinkistä tein tästä kalliista langasta pelkkiä raitoja sukkiin, loput on perus seiskaveikkaa. Näistä tuli mielestäni hauskat erilaiset samanlaiset ja rakastan noita lämpöisiä värisävyjä! Näistä tuli mun sukat :)


 Nämä villasukat olisivat valmistuneet jo, mutta lanka pääsi harmillisesti loppumaan kesken kaiken enkä ole saanut aikaiseksi hakea kaupasta lisää.

 Varresta sukan kärkeen kulkee tällainen tuplapalmikkokuvio.

Ylihinnoilteltua lankaa jäi vielä runsaasti ja vähän suunnittelin aloittavani siitä villatakkia. Pinkki kerä on puuvillalankaa, jonka ostin Hemtexistä. Oletteko huomanneet, että sielläkin on nykyään lankoja? En tiedä kauanko on jo ollut, koska poikkean siellä niin harvoin. Siellä oli myös todella edullisia bambupuikkoja! Aion tehdä pinkistä kerästä tiskirättejä, kunhan nyt ensin opettelen kunnolla tuon virkkaushomman. Olen ihan ulkona siitä puuhasta. Eikä mulla ole sopivan kokoista koukkuakaan...

Leppoisaa helmikuun viimeistä sunnuntaita!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kirjoja, pistokkaita ja pikkutaimia

Poikkesin eilen kirjastossa Raumalla, kun oli taas aikaa pyöriä kaupungilla. Lainasin pari pelargoniaopusta ja alppiruusuista kertovan kirjan. Saman tien laitoinkin sitten viestiä tutulle, joka kasvattaa kesäkukkia, että minkäslaisia pelargoneja hänen valikoimistaan tänä vuonna löytyy. Sinne sitten kuola valuen ostoksille, kun se aika on :)

Eilen olin oikea tehopakkaus! Töissä oli siivouspäivä ja sen jälkimainingeissa tempaisin ensin koiran kanssa juoksulenkin, pesin vessan (yäk, mun inhokkipuuha), pöyräytin koneellisen pyykkiä ja tein ruokaa. Ja nostin ruokailuhuoneen astiakaapin päällä talvehtineen vaaleanpunaisen 'Mårbackan' keittiön pöydälle ja typistin vähän pitkäksi venahtanutta latvaa. Pistokkaat lykkäsin multaan emokasvin viereen.


 
 Anopilla on valtavan kokoinen kultaköynnös, josta napsin taas muutamia pistokkaita. Teen tätä säännöllisin väliajoin ja sain mieheltä pientä kuittailua, että "miten sä aina otat pistokkaita ja sit ne kuolee johonkin vesilasiin ja miksei niistä meidän kasveista tule noin isoja, kun tollanen jättiläinen ois niin hieno. "

 Upeasti on talvehtinut myös tämä ulkomuratti, jonka ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kaapaisin ylös istutuskorista ja heitin muovipurkkiin ja vähän multaa perään. Ruokailuhuoneen hyllyn päällä se on vihertänyt kivasti koko pimeän talven ja tehnyt versojen päihin uutta kasvuakin.

 Tänään ruukutin taimikasvatuslaatikosta muutamia vesimeloneita omiin ruukkuihin. Totta kai ne mun vefipurkit on kasvihuoneessa, jonka oven edustalla on useiden senttien paksuinen jää ja lunta.

Älkää katsoko noita multaisia ruukun kylkiä. Multapussi oli ulkona ja yritin sitä epätoivoisesti lämmittää kaatamalla kuumaa vettä mullan päälle ja sekoittelemalla sörsseliä ruukussa. Hätähousuhan ei voi odottaa vaan hommat täytyy saada tehdä just sillä hetkellä. Toivottavasti multa lämpesi tarpeeksi eivätkä melonien juuret kuole.

Nyt käsitöiden pariin, olen vissiin ihan kajahtanut, kun joka kauppareissulla pitää ostaa lankaa. Ei ole ollenkaan mun tapaista. Teen yleensä yhden työn valmiiksi, sitten ostan langat seuraavaan työhön ja teen sen valmiiksi, sitten aloitan kolmatta...

Iloista tiistaita!

torstai 14. helmikuuta 2013

Susi vastaan lammas

Nyt mä avaudun. Aloitan vuodesta 2007.

Olemme puutarhan työhallissa odottamassa opettajaa, kun opo saapuu paikalle ja tuo mukanaan nuoren naisen, jolla on violetti raita vaaleissa hiuksissa ja jalassaan lenkkarit, jotka maksoivat "satakakskytäyheksän eorroo". Nainen on luokkamme uusi oppilas ja minun tuleva ystäväni. Hän löytyy puhelimeni osoitekirjasta nimellä "Rekku". Rekulla on savolaiset juuret ja se näkyy ja kuuluu.

Rekun kanssa opettelemme ajamaan päältäajettavaa ruohonleikkuria, käyttämään jyrsintä, siimaleikkuria ja moottorisahaa, ajamaan ja peruuttamaan traktori-peräkärry -yhdistelmää, vaihtamaan ruohonleikkuriin öljyt ja suodattimet, teroittamaan sekatöörit, keräämään ruusut, lajittelemaan kurkut ja tomaatit, piirtämään pihasuunnitelmia, kauppakunnostamaan vihanneksia...

Rekku on suora eikä viärä, vaikka onkin Savosta. Rekku ottaa muut huomioon. Jos tarvitaan puukot ja sekatöörit, Rekku hakee ja tuo kaverille kans. Rekun kanssa jaetaan työt ja pelataan saumattomasti yhteen. Rekun kanssa nauramme pissat housussa traktorin hytissä matkalla pellolle. Opin, että itsensä voi laittaa likoon, itselleen voi nauraa ja itsensä nolaaminen ja häpäiseminen ovat parasta viihdettä. Opin olemaan rohkeampi, tarttumaan hetkeen. Opin olemaan spontaani ja miettimään vähemmän sitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Rekun kanssa olemme ajaneet jo kymmenen kierrosta navetan ympäri, kun toiset vielä yrittävät traktoria käymään. Peräkärrymme on jo suulissa, kun viereisessä ajoneuvossa vasta etsitään pakkia ja tuherretaan itkua. No okei, me oltiin ihan parhaita aina ja kaikessa.
Not.


Eräänä kevätpäivänä olemme äidin kanssa lähteneet orvokkiostoksille, kun vanha autonrotiskoni alkaa tokia ja köhiä liikenneympyrässä. Onko mulla liian iso vaihde päällä vai mikä tähän nyt tuli? Ei, kyllä ykkönen on silmässä. Silti auto simahtaa keskelle ympyrää. Onneksi toiset pääsevät ohi, ettemme tuki koko liikennettä. Koira takapenkillä, jalkapuoli lonkkaleikkausta odottava äiti orvokkiamppeli ja kävelykepit sylissä pelkääjän paikalla. "Menenkö mää lykkäämään?" äiti kysyy. Luon paljonpuhuvan silmäyksen apukuskiin. Pieni paniikki alkaa tulla, kädet hikoavat, auto ei käynnisty vaikka miten yritän. Ikuisuudelta tuntuvien minuuttien kuluttua taaksemme ilmestyy pakettiauto, joka ajaa kiveyksen yli nurmikolle ja autosta hyppää neljä miestä lykkäämään meidät läheisen huoltoaseman pihaan. "Loppuiko bensa?" yksi miehistä kysyy hieman huvittuneen näköisenä. "Ei, en tiedä mikä tähän tuli. Kiitos ihan todella paljon!" Kotona lähetän tekstiviestin paikallisen sanomalehden tekstaripalstalle, jossa kiitän miehiä. Tekstaria ei koskaan julkaista. (Jokin suodatin oli tukossa, eikä auto saanut bensaa).


Penkkaripäivä. Vastapäätämme olevaan autoon istuu mies, starttaa ja yrittää lähteä ruudusta, mutta renkaat sutivat tyhjää. Mies heijaa autoa useita kertoja edestakaisin koettaen saada vauhtia, mutta lopputulos on aina sama. Takaa lähestyvä abeja kuljettava rekka pysähtyy odottamaan, että auto lähtisi ruudusta, sillä se on jo osittain ajoradalla. "Ei se pääse pois" sanon ja hyppään kameroineni tien yli auton taakse. Muu porukastamme jää hoo moilasena seisomaan jalkakäytävälle. "Tulkaa auttamaan" sanon ja viittilöin miehille. Kukaan ei liiku. "Tulkaa auttamaan!" sanon jo vaativammin ja puiston puolelta tulee joku nainen ja meidän porukan miehet työntämään autoa, joka lopulta pääsee pois ruudusta ja abirekka pääsee jatkamaan matkaansa. Helvetti sentään, pitääkö suuttua ennen kuin joku tulee jeesimään. Kaikki tuijottavat, osa jopa hieman huvittuneesti, mutta kukaan ei tee mitään. "Ehkä joku muu menee kohta auttamaan" ajattelivat varmasti useimmat. Mutta jonkunhan on pakko olla se "joku muu", se ensimmäinen, jota muut voivat sitten seurata. Omien ikävien autotilanteiden jälkeen olen kyllä aika hanakasti menossa helppimään, kun tiedän, miten tukalaa on itse istua ratissa ja tuntea punan kohoavan kasvoille. 


Jokaisen ihmisen pitäisi toimia asiakaspalvelutehtävissä jossain vaiheessa elämäänsä, silloin voisi jokaisella olla hippasen helpompaa. Erityisen haastavaa on olla hieman päälle parikymppisenä naisena myyjänä puutarhamyymälässä, jonka asiakaskunta koostuu pääasiassa hieman iäkkäämmistä ihmisistä. Varsinkin miesten on vaikea uskoa mitään, mitä joku tytönheitula sanoo. Jo lähestymistapa on sellainen vähättelevä, että noh, kysytään nyt tuolta, kun ei tässä muitakaan näy, mutta tuskinpa tuo mitään tietää. Asiakkaan ilmeitä on huvittava seurata, kun oikeasti osaatkin vastata kysymykseen. 
Tällaisia aloituksia en suosittele käyttämään:
"Tiädäksää - et sää varmaan tiä"
"Olisko tääl ketään ketä tietäis noista kukkasista?"
tai jos paikalla on kaksi myyjää, nuorempi ja vähän vanhempi, niin olisi mukavaa, jos katsoisit puhuessaan tasapuolisesti kumpaakin etkä ohita kassalla seisovaa nuorempaa myyjää ja puhu hänen ohitseen taaempana seisovalle vanhemmalle myyjälle "Oleksää puutarhuri? Osaaksää sanoo..." Eräskin mummo melkein suorastaan tukehtui, kun vanhempi (puutarhuri) vastasi ihan pokkana kysymykseen, että "hän on" ja osoitti minua. "Ja-jahah... köh köh... Niin tuota semmosta mää vaan että..."
Ja kun lopulta päädyt ostamaan jotain ja tulet kassalle maksamaan, arvostaisin kovasti, jos viitsisit edes vastata tervehdykseeni puhumattakaan siitä, että kertoessani loppusumman ja pyytäessäni etukorttia et viskaisi kortteja pöydälle vaan ojentaisit ne kauniisti käteeni ja ehkä jopa voisit katsoa silmiin tai johonkin sinne päin ja sanoa "ole hyvä". Kiittää voi myös silloin, kun ojennan korttisi ja vaihtorahat takaisin (käteesi totta kai, olisi sekin näky, kun viskelisin ne pitkin maata ja asiakas möyrisi niitä etsimässä). Pois lähtiessään voi sano "kiitoksia, moikka" tai edes mumista jotain heipan tyylistä.


Itse kassan takana seisseenä kiinnitän yhä enemmän huomiota siihen, miten itse käyttäydyn, kun olen asiakkaana. Tervehdin, sanon "kiitos", kun myyjä kertoo minulle loppusumman, "ole hyvä" kun ojennan hänen käteensä rahat, "kiitoksia" kun saan vaihtorahat (no hitto, noihan nyt on ihan perus käytöstapoja, mutta ne tuntuvat silti olevan joiltakin pahasti hukassa). Tai jos olen tarvinnut asiakaspalvelijan apua myymälässä/puhelimessa, sanon lopuksi "hyvä, kiitos sulle", koska se ainakin itsestä tuntuu siltä, että olen asiakkaan mielessä erityinen tai että hän arvosti minulta saamaansa palvelua.

Arvosta lähimmäistäsi - myös sitä sinulle tuntematonta.

Vielä ehtii...


...toivottaa Suloista Ystävänpäivä kaikille ihanille blogikamuille!

Tänään vietettiin päivä Porissa ystäviä tavaten ja penkkariajeluita seuraten. Oma iso pieni siskonikin siellä rekan lavalla vilkutteli :)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mielitekoja

Avustajana toimimisessa on monia kivoja puolia ja yksi niistä liittyy ruokaan. Laitan työnantajalleni ruokaa yleensä muutaman kerran viikossa. Kerralla valmistan kahden päivän annoksen. Olen oikeasti aika onneton keittiössä. Tai onneton ja onneton, mutta mulla ei ole juurikaan mitään ideoita siitä, mitä tänään syötäisiin. Niinpä kun teen töissä jotain herkulliselta vaikuttavaa ruokaa, kipaisen kotimatkalla hakemassa sopivat ainekset ja teen samaa ruokaa itselleni kotona. 

 Tänään ruokalistalla ihan supersimppeli mutta ah niin herkullinen pasta-ateria. Kattilaan mitataan n. 100 grammaa pastaa. Pastan kiehuessa pilkotaan pari tomaattia ja yksi paprika pienehköiksi kuutioiksi. Sekaan silputaan oman maun mukaan kevätsipulia (tai ruohosipulia, kuten tässä annoksessa). Sörsselin päälle lirutellaan parikymmentä grammaa oliiviöljyä ja maustetaan mieleisellä tavalla.  Sekoitellaan ainekset sekaisin ja annetaan maustua. Kun pastat ovat kypsiä, kaadetaan vesi pois ja sekoitetaan pastan sekaan kalkkunasuikaleet (n. 300 grammaa). Lopuksi vihannessörsseli sekaan ja lapioidaan ruoka suukkuun. Annoksesta riittää isosti kahdelle hengelle.

 Toinen kiva juttu on se, että aina välillä on luppoaikaa kaupungilla ja voi piipahtaa vaikkapa lankakaupassa kuolaamassa.



Paperipussista paljastui tällainen keväisen kirjava lankakerä, josta valmistuu jotain kivaa lähitulevaisuudessa. Kunhan nyt ensin keksin, mihin käytän tuota (kallista) lankaa. Kerä tuntuu ihanan pehmoiselta, sillä lanka sisältää jojobaöljyä ja aloe veraa.

PS. Kävellessäni tänään pitkin Vanhan Rauman katuja tippui räystäiltä vesi ja muutamat linnut livertelivät koivikossa. Tuli ihan keveä olo siinä astellessa!

Mukavaa keskiviikkoa!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pesäkolossa oleilua

Päivät ovat hujahtaneet töissä, päivä- ja lumitöissä. Pienoinen väsymyskin on jostain hiipinyt. Ehkä kevätväsymystä :) Eikös sellaistakin ole?

Jotain valmistakin on sentään syntynyt. Nämä palmikkokuvioiset vanttuut olivatkin oikea työmaa. En ole varmaan koskaan kutonut ja purkanut, kutonut ja purkanut niin paljon kuin näitä tehdessäni. Ehkä laitan tämän mokailun väsymyksen piikkiin.


Poikkesin kirjakaupassa tänään, kun mulla oli tunti aikaa keskellä päivää. Siellä oli pilkkahintaan vaikka mitä alekirjoja, tein tällaisen löydön. Kjell Westön Halkeamia maksoi 4,95. Se on kokoelmia Westön kirjoituksia vuosilta 1986-2011.

Tuota lukiessa iski armoton väsymys. Pari tuntia siinä sitten menikin sikeässä unessa ja havahduin joskus puoli kahdeksan maissa todetakseni, että olen edelleen ihan kanttu vei. Suljin hetkeksi silmät ja aloin saman tien nähdä unia. Lopulta taistelin itseni ylös sohvalta mennäkseni - noh, lumitöihin.

Uneliasta maanantaita!

torstai 7. helmikuuta 2013

Muistutellen

Pienenä muistutuksena 
puutarhabloggaajien tapaaminen Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 16.3. Tulppaanien lumo -näyttelyn merkeissä.

Laita mulle sähköpostia osoitteeseen tinasdecoration (at) wippies.fi, jos osallistut tapaamiseen, niin tiedämme sitten odotella kaikkia.

Joku kyseli sähköpostissa, missä tavataan ja koska. Mun täytyy tunnustaa, etten ole Kaisaniemessä koskaan käynyt, mutta oletan sieltä löytyvän jonkinlaista opastusta näyttelyyn. Tavatkaamme siis tulppaanien luona :) Kellonaika on liukuva, me tulemme Katjan kanssa aamujunalla Porista ja olemme kasvitieteellisessä paikalla heti kymmeneltä, kun näyttely aukeaa. Osa saapuu hieman myöhemmin.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Pienet vihreät vauvat

 Olen ollut hyvin maltillinen siemenien kanssa. Ainoat ostokseni tein taannoisella kauppareissulla, jossa haksahdin alesiemeniin. Ensimmäiset kylvin viime torstaina ja tältä kylvölaatikossa nyt näyttää.

Vesimelonit (Citrullus lanatus 'Sugar Baby') ovat kaikkein terhakoimpia ja pituuttakin on jo muutamia senttejä. Käänsin laatikon eilen, patterin päällä ollut sivu on itänyt nopeammin. Kylvölaatikon ja ikkunan välissä on eristeenä sanomalehteä, koska ikkunasta vetää jonkin verran.

Nämä hennot alut kuuluvat härmesalvialle (Salvia farinacea 'Fairy Queen').
Kylvin lisäksi myös idänunikkoa (Papaver orientale 'Coral Reef'), mutta vain yksi siemen on tähän mennessä itänyt. Niiden itämisaika onkin vähän pidempi - pari kolme viikkoa - joten pitää vain odotella kärsivällisesti.

Kivaa tiistaita!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Puutarhan punaiset ja pinkit

VAROITUS! TÄMÄ ON MARATOONIPOSTAUS!

Huvimajan edustan uusimpia hankintoja on viimekeväinen ostos Vuorelan puutarhalta. Suikeroesikko (Primula pruhoniciana) on puutarhan ensimmäisiä todellisia väriläiskiä. Vai pitäisikö sano oli, tänä keväänä on luvassa taas enemmän sipulikukkien kukintaa, joukossa niitä oikein aikaisiakin. Suikeroesikon kukinta alkaa toukouun puolivälin paikkeilla. 

 Vaaleanpunaiset patjarikot (Saxifraga arendsii) ilahduttavat touko-kesäkuussa. 

Touko-kesäkuu on myös tulppaanien luvattua aikaa.

 Suuri rakkauteni riippakoristeomenapuu 'Royal Beauty' (Malus Purpurea -ryhmä) toukokuun lopussa.

Lamoalppiruusu 'Elviira' (Rhododendron Repens -ryhmä) kukkii samaan aikaan koristeomenapuun kanssa.

Hempeät 'Angelique' -tulppaanit aukeavat kesäkuun alussa yhdessä omenapuiden kukkien kanssa. Nämä ovat ihan lemppareitani!

Kesäkuun alussa huvimajan edustaa värittävät puistoalppiruusu 'Nova Zembla' (Rhododendron Catawbiense- ryhmä) ja laukkaneilikat (Armeria maritima).

 Purppuraomenapuu 'Hopan' (Malus Purpurea -ryhmä) kukinta kesäkuun alussa kruunaa sisäänkäynnin. Nyt puu on tosin erityistarkkailussa, viime kesänä ei kukkinut lainkaan ja edeltävinä vuosina kukinnan väri on ollut aina vain haaleampi. Viime keväänä se sai kalkkia ja kanankakkaa, katsotaan auttaako se mitään.

Jalomaaraimen (Rubus arcticus x subsp. stellatus 'Beata' ja 'Sofia') ruusunpunaiset kukat avautuvat kesäkuun alkupuolella. Jalomaarain on kukkapenkissä maanpeitekasvina. Viime kesänä siinä oli sen verran marjoja, että saatiin maistiaiset. Marjan maku oli hassu, vähän kuin puolukan ja mustikan sekoitus.

 Lisää kesäkuun alun kukkijoita. Marjatanalppiruusu 'Haaga' (Rhododendron Tigerstedtii -ryhmä)...

...kaunikuusama (Lonicera x bella 'Zabelii')...

...ja siperianunikko (Papaver croceum).

Atsalea 'Ruususen uni' (Rhododendron Rustica Mixture -risteymä) juhannuksena.

Juhannuksena avautuvat myös nämä herkät pienet 'Tornionlaaksonruusun' (Rosa majalis 'Tornedal') kukat.

 Korallikeijunkukan (Heuchera sanguinea) leiskuvan punaiset kukkavanat nousevat lehdistön yläpuolelle kesäkuun lopussa. 

Punatähtiputkella (Astrantia carniolica x major) on vaatimattomat mutta hyvin intensiivisen väriset kukat. Tämä leviää hyvin siemenestä. Kukinta ajoittuu kesäkuun loppuun.

Verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) kukkii vaaleanpuna-violetein kukin läpi koko kesän.

 Kesäkuun lopussa kukkii vuokkopioni (Paeonia officinalis 'Anemoniflora'). Trekolin kunnostustöiden yhteydessä sen juurakko jäi liian syvälle, muutamaan vuoteen se ei ole jaksanut edes lehtiä puskea pintaan. Kevään tullen pitää yrittää löytää se ja istuttaa paremmalle paikalle sopivaan syvyyteen. Kukka on valtavan kaunis, eikös olekin?

Espanjankurjenpolven (Geranium endressii) kukintaa heinäkuun alussa.

 Heinäkuun alkuun ajoittuvat myös mehitähtien (Sempervivum)...

...ja tarhakurtturuusu 'David Thompsonin' kukinta. Tämä tosin jatkaa kukintaa myöhään syksyyn asti.

Mustialanruusu (Rosa 'Minette') liittyy seuraan.

Kiinanpioni 'Alexander Fleming' (Paeonia Lactiflora) heinäkuun alkupäivinä.

Kiinanpioni 'Sarah Bernhardt' (Paeonia Lactiflora) ja keijuangervoja (Spiraea japonica 'Little Princess).

Myös Easy Elegans -ruusu 'Great Wall' innostuu heinäkuussa.

 Ketoneilikan (Dianthus deltoides) upean syvää punaa heinäkuussa.

Kääpiöruusu 'Pink Pins' on uusimpia hankintoja rosarioon. Ruusu on miniatyyrikokoinen ja aivan ihastuttava kukkija!

 Rohtosormustinkukkia (Digitalis purpurea) heinäkuussa.

Neilikkaruusu (Rosa 'F.J. Grootendorst') aloittelee kukintaansa heinäkuun puolivälin tienoilla.

'Hanne' on yksi kestävimpiä ryhmäruusuja (Rosa), mutta tavallisessa puutarhamyymälässä sitä on harvemmin saatavana. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää aika kauan. Kukat ovat valtavan kokoiset ja tuoksuvat.

 Pelargonia (Pelargonium) on kiitollinen kukkija ja niitä meillä onkin joka vuosi kukkalaatikoissa.

Jalohortensia 'Twist'n Shout' (Hydrangea Macrophylla -ryhmä) kukkii heinäkuussa. Tämä yksilö on kukkinut vain kerran, istutusvuonnaan. Edellisvuonna luulin sen jo kuolleen, kunnes joskus heinäkuussa puhkesi muutama lehti. Viime kesänä se teki kyllä kasvua hurjasti (kiitos tehokkaan lannoitukseni, köh...) mutta ei kukkinut. Ei tietenkään, kanankakka on niin typpipitoista ja typpihän kiihdyttää vihreän kasvua, ei niinkään kukita kasveja.

Jalokärhö 'Warszawska Nike' (Clematis Jackmannii -ryhmä) on talvehtinut erinomaisesti hiekkaisessa penkissä huvimajan kulmalla. Viime keväänä löysin silmuja myös maanpäällisistä osista. Korkeutta tämä ei ole juurikaan kasvanut, mutta kukkii uskollisesti joka vuosi muutamalla syvän viininpunaisella kukalla. Kukinta ajoittuu heinäkuun lopulle.

Nepalinhanhikin (Potentilla nepalensis) kukinta alkaa samaan aikaan kuin jalokärhöjen, mutta se kukkii huomattavasti pitempään. Kukkia on vielä myöhään syksyllä eikä se pelästy hallaöitäkään.

Elokuun alkupuolella valamonruusun (Rosa 'Splendens') kukat hehkuvat metsikössä.

 Syyskukkijoita puutarhassani on vielä auttamatta liian vähän. Tässä viimesyksyisiä hankintoja. Jaloangervo 'Montgomery' (Astilbe arendsii)...

 Syysleimu 'Aida' (Phlox paniculata).

Syysmaksaruoho 'Purple Emperor' (Sedum).


Ryhmäruusut aloittelevat kukintaansa heinä-elokuussa ja jatkavat pakkasiin saakka. Tässä 'Leonardo da Vinci'.

Jos luit tänne saakka, olet sitkeä ja intohimoinen puutarhatonttu :D
Jaa miten niin tykkään pinkistä...