2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Helmi!

Monien sattumusten summa. 
Mulla ei pitänyt olla tänään vapaapäivää, mutta oli sit kuitenkin.
Nukuin aika myöhään, söin aamupalaa tietokoneen ääressä ja mietin, miten me Nikin kanssa vapaapäivä vietettäisiin.
Aamupalan jälkeen päätin tiskata ja vedin sitten ulkovaatteet päälle ja pipo paskasten hiuksien peitoksi. Kävisin suihkussa vasta sitten lenkin jälkeen. Imuroinninkin päätin siirtää lenkin jälkeiseen elämään.

Lähdettiin Nikin kanssa tuttuun suuntaan. Ohitimme ensimmäisen naapurin.
Niki pysähtyi pissalle ja kiinnitin huomiota ekan naapurin jälkeen olevan autiotalon rikkinäiseen ikkunaan. Oliko se ollut aina rikki vai oliko se uusi juttu?
Sitten siirsin katseeni talon toiseen päähän. En tiedä miksi, ehkä näin liikettä siellä. 
Ja mitä näin!
Helmin näköinen kissa istui kaikessa rauhassa merenpuoleisella ikkunalla.
Näin Helmin viimeksi 15. heinäkuuta.
"Niki, nyt mennään tänne kattomaan."

Pitelin koiran hihnaa lyhyellä, ettei hihnassa roikkuva ledivalo kilahtelisi lukkoa vasten ja pelästyttäisi kissaa. Halusin myös ehtiä talon nurkalle samaan aikaan tai mieluiten ennen koiraa, ettei kissa livahtaisi karkuun.
Ilmestyimme kulman takaa meren puolelle ja siinä Helmi istui.
"Heemi" kutsuin sitä lempeästi.
"NAU!"
"Heemi, mitä sä täällä teet?"
"NAU!"
Kissa hyppäsi alas ikkunalta ja lähestyi mua hitaasti seinän viertä pitkin.
Niki vähän innostui ja Helmi selvästi arasteli sitä.
Yritin pitää Nikin mahdollisimman rauhallisena ja houkuttelin kissaa luokseni.
"Heemiii..."
Kissa oli tullut kosketusetäisyydelle. Varovasti kurotin käteni sitä kohti, ettei se pelästyisi.
Helmi ei lähtenyt pakoon, se alistui ja sain nostettua sen syliini.
"Nyt mennään kotiin. Mitä sä täällä oikeen teet, hattu pieni kitta. Luulin, etten näe sua enää koskaan."

 Helmin turkki on pörheä ja paksu, joten se on varmaankin oleskellut pääasiassa ulkona. Se vaikuttaa muutenkin hyväkuntoiselta eikä lainkaan nälkiintyneeltä, joten voi hyvin olla, että joku on ryhtynyt ruokkimaan sitä.

Helmi oli vähän hämmentyneen oloinen, kun laskin sen sylistäni eteisessä. Se kierteli vähän nurkkia, hyppäsi sohvalle ja sieltä alas ja määrätietoisesti kohti ruokakippoa. Sitten seurustelimme vähän olkkarin uudella matolla, jonka Helmi selvästi bongasi. Se leipoi mattoa muutaman kerran tassuillaan ja vilkaisi mua ihan sen näköisenä että "olet sitten hankkinut viimein uuden maton." Hetken aikaa he huilailivat Nikin kanssa kylki kyljessä sohvalla ja nyt Helmi nukkuu korituolissa. Niki puolestaan näyttää vähän siltä, että meillä jäi jokin kesken tuossa vähän aikaa sitten. Pitänee lähteä uudestaan yrittämään, josko päästäisiin tällä kertaa vähän pitemmälle :)

Voisiko viikko paremmin alkaa? :)

40 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Oi Tiina, onnea, ihaanaa kun Helmi löytyi, ihan tuli tippa linssiin. Se oli kuule ihan kohtaloa tuo vapaapäivä...missäköhän se on luurannut nämä kuukaudet. No pääasia,että on nyt kotona.

pioni kirjoitti...

Ihanaa että Helmi on taas kotona!
Kissat on joskus ihmeellisiä, meidänkin edellinen oli eräänä kesänä 5 viikkoa teillä tietymättömillä ja sitten palasi kotiin. Ja oli niiin rapsunkipeä.

Tiina kirjoitti...

Tuija: Joo mä luulen kans, että tässä oli aika monta muuttujaa, jotka ois voinu olla toisin enkä ois nähnyt koko kissaa. Oi että... <3

Pioni: Niin on, ihan mieletöntä! En enää uskonut sitä näkeväni. Ei ole ollenkaan helmimäistä kadota noin. Ehkä heillä meni Vernerin kans bänks... Verneri ei ole vielä tullut kotiin, joten hän ei tiedä, ettei olekaan leskimies :)

Saila kirjoitti...

Voi ihanaa!!!!!

Suvikummun Marja kirjoitti...

Voi,ihanaa!
Tiesinhän minä, että vielä saat Helmin takaisin.
Olen aina epäillyt, että kissat tekevät tuon tahallaan. Kun reissun jälkeen palaa kotiin, on palvelu ja palvonta ylenpalttista :) Asianmukaista, kissojen mielestä!

Saga kirjoitti...

Ihana uutinen. Mulla meni kylmät väreet läpi kun luin tuota juttua. Voin niin samaistua tuohon epätietoisuuteen ja nyt helpotuksen tunteeteeseen. Mulla kanssa oli lapsena kissa karussa, ei montaa päivää, mutta kaupungissa, niin kyllähän sitä pelkäsi ihan tosissaan pahinta. Mutta aivan mahtavaa, että Helmi on nyt kotona. Rapsutuksia karkulaiselle. Elämässä moni asia on niin pienestä kiinni.

Tiina kirjoitti...

Saila: Niin <3 Ei tässä oikein muuta voi todeta.

Suvikummun Marja: Niinhän sä sanoit, enkä enää jaksanut uskoa siihen. Saattaa olla että tekevät tai sit heillä on ollu Vernerin kanssa jotain kahinaa ja Helmi on siitä sisuuntuneena pakannut kimpsunsa ja kampsunsa.

Saga: Näin on.. Jos olisin mennyt tänään töihin, kuten alunperin piti, ei olisi Helmi nyt sylissäni.

AnnaW kirjoitti...

Voi että Tiina, olen niin iloinen puolestasi <3 Ihan ilonkyynel meinaa tässä tipahtaa poskelle!

Inka kirjoitti...

Voi että, mikä ihana sattuma! Noin sen oli selvästi tarkoitus mennä : )

Eeviregina kirjoitti...

Onnittelut Helmin löytymisestä!
Kissat on niin ihania, mutta myös niin rasittavia! Aina niistä tulee huolta, kun karkailevat ja loukkaavat. Mutta ei niitä ilman voi olla!

Tiina kirjoitti...

AnnaW: Kiitos <3 :)

Inka: Ihan selvästi :)

Eeviregina: Kiitos paljon :) Se on totta tuokin!

annekatariina kirjoitti...

Voi miten ihana päivä. Kiva että Helmi löytyi ja hyväkuntoisena.

Tiina kirjoitti...

Älä muuta sano! :)

Eija kirjoitti...

Ihana aloitus viikolle :)
Meilläkin oli yli 10 v sitten kissa karkuteillä monta viikkoa. Kun olimme muuttamassa pois ja muuttoauto lähti pihasta, kissaneiti käveli muina naisina meitä vastaan. Saimme kissan mukaan uuteen kotiin. Samainen kissa kyllä katosi myöhemmin mystisesti heti pentujen syntymän jälkeen. Yksi pennuista on edelleen mieheni isällä lemmikkinä.

Tiina kirjoitti...

Todellakin! :) Kissat ovat melkoisia... Nyt tuli Verneri sisälle ja ei heillä nyt mitenkään ihan kauhean romanttista ja lämmintä näytä olevan... Liekö heillä sitten jotain kismaa keskenään.

Maria kirjoitti...

Ihania uutisia! Ulkoilevien kissojen kanssa on aina omat riskinsä ja varsinkin nuoret yksilöt ovat alttiita kaikenlaisille vaaroille. Samuraikin oli nuorena poikana viikon hukassa talvipakkasilla ja löytyi lopuksi läheisestä viljasiilosta kuiluun pudonneena. Olga taas ei koskaan palannut. Nyt pikku-Siirillä on edessä itsenäistymisen haasteet, odotan pienellä kauhulla tulevaa kevättä. Ainakin sterisisaatio täytyy hoitaa ajoissa kuntoon.

Tiina kirjoitti...

Jep :) Viljasiilot on pahoja paikkoja, sieltä ei niin vaan tullakaan pois. Toivotaan, että kissat pysyttelevät nyt kotosalla. Ei Helmiä loputtomiin voi sisälläkään pitää, kun on tottunut ulkoilemaan.

Minna kirjoitti...

Hienoja uutisia<3 Pitkän reissun se Helmi teki, mutta mikä onni, että ennen kylmiä kotiutui!

Tiina kirjoitti...

No sanos muuta! Ja ihan sadan metrin päästä kotoa hänet löysin, en tiedä onko siellä majaillut koko tämän reissun ajan vai onko käynyt jossain pidemälläkin.

Saara kirjoitti...

Jeeeeee! Onpa iloinen uutinen, piristi kuule päivää ihan täällä meilläkin!! Helmille pusuja!

Tiina kirjoitti...

Kiva! :) Välitetään pusut eteenpäin!

Sirkka kirjoitti...

Kuinka koskettava tarina, jota luin lähes henkeä pidätellen. Onni on ollut Helmen matkassa<3
Voi kuinka onnellisia me kaikki täällä ollaan!
Viikko alkoi hyvin onnellisesti, ei voisi paremmin alkaa!<3

Cheri kirjoitti...

Ihania uutisia! Olit jo luopunut toivosta ja mikä lie johdatti sinut Helmin luo. Nämä kissojen katoamis- ja löytymistarinat ovat aivan uskomattomia. Yhden ystäväni kissa muutti naapuriin kun ei tullut toisen kissan kanssa toimeen. Olisiko teidän kisuilla jotakin kitkaa, joka sai Helmin lähtemään maailmalle?

Tiina kirjoitti...

Niin on, todella :) Ihana maanantai! :)

Anonyymi kirjoitti...

<3 Ihana tarina! Kyllä huoli on suuri, kun kisu on kateissa. Itselläni katosi kissa 7v sitten joulun jälkeen. Täällä oli kovat pakkaset yli -30 ja kissani ei ollut mitenkään tottunut ulkoilija. Minulla oli silloin pieni vauva, jonka päiväuniajat kiertelin rattaiden kanssa autiotalojen pihoja, huutelin ja kutsuin. Jätin katoamisilmoituksia postilaatikoihin ja ruokaa paikkoihin, joissa ajattelin sen voivan olla. Lopulta 4 viikon jälkeen menetin toivoni ja ajattelin, että kissa joutui ilveksen ruoaksi (ilves vieraili pihassamme pari viikkoa ennen katoamista). Mutta sitten mies iltalenkillään huomasi juuri sataneessa lumessa kissan jälkiä jotka johtivat tyhjään latoon (n.1km meiltä). Ja siellä se nälkiintynyt kisumme oli <3 Voi sitä onnea, kun hellimme toisiamme koko illan.

Anonyymi kirjoitti...

<3 Ihana tarina! Kyllä huoli on suuri, kun kisu on kateissa. Itselläni katosi kissa 7v sitten joulun jälkeen. Täällä oli kovat pakkaset yli -30 ja kissani ei ollut mitenkään tottunut ulkoilija. Minulla oli silloin pieni vauva, jonka päiväuniajat kiertelin rattaiden kanssa autiotalojen pihoja, huutelin ja kutsuin. Jätin katoamisilmoituksia postilaatikoihin ja ruokaa paikkoihin, joissa ajattelin sen voivan olla. Lopulta 4 viikon jälkeen menetin toivoni ja ajattelin, että kissa joutui ilveksen ruoaksi (ilves vieraili pihassamme pari viikkoa ennen katoamista). Mutta sitten mies iltalenkillään huomasi juuri sataneessa lumessa kissan jälkiä jotka johtivat tyhjään latoon (n.1km meiltä). Ja siellä se nälkiintynyt kisumme oli <3 Voi sitä onnea, kun hellimme toisiamme koko illan.

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Vau! Onnea! Varmaan mahtava tunne!

Tiina kirjoitti...

Anonyymi: Voi, mikä tarina. Onneksi silläkin oli onnellinen loppu <3

Kukkaiselämää: Kyllä! Ihan mieletöntä <3

leenajapojat kirjoitti...

Käyn aina varovaisesti täällä katsomassa kuuluuko Helmistä mitään :) . .... oi miten ihanaa.
Oi onnea !

Intianminttu kirjoitti...

Toivottavasti lähestyvä talvi pitää kissat lähellä kotia eivätkä enää ainakaan tänä vuonna lähde karkureissuille. Onnittelut Helmin kotiutumisesta terveenä ja hyvinvoivana!

Soili Hänninen kirjoitti...

Aivan ihana asia - oikeassa paikassa oikeaan aikaan !

Tiina kirjoitti...

Voi ku ihanaa <3 !!!! Tiedän miten kamalaa on,kun kisu on teillä tietymättömillä. Ja tiedän senkin miten ihanaa on,kun se tulee kotiin pitkän poissaolon jälkeen. Meidän edesmennyt Sandi-kissa kulki parhaimmillaan/pahimmillaan puoli vuotta omia polkujaan ja sitten palasi muina miehinä kotiin. Vietit eivät miestä vieneet, se kun oli leikattu, mutta synkkä veljesviha ajoi sen aina pois kotoa. Olihan ne jälleennäkemiset sitten riemukkaita. Nyt voit huokaista helpotuksesta,kun lauma on koossa. Ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille :)

Anonyymi kirjoitti...

Ullevi täällä melkein tippa linssis, ihanaa kun Helmi löytyi.
Koko poppoo taas koossa =)

T. Ulla

Tiina kirjoitti...

Leenajapojat: Kiva kuulla, että on myötäeläjiä täällä :) Oi onnea, tosiaan <3

Intianminttu: Toivotaan, että pysyvät kotinurkissa. Talvea vasten ei ole kovin kiva kadota :/

Soili Hänninen: Sanos muuta :) Näin sen oli tarkoitettu mennä.

Tiina: Hei kaimaseni :) Luulen, että tällä meidän pariskunnalla on saattanut olla jonkinlaista kahinaa keskenään ja Helmi on siksi häippäissyt. Tai sitten ihan muuten vain, ota näistä nyt sitten selvää.

Mukavaa loppusyksyä myös sulle! :)

Ullevi: Niinpä :) Ihanaa <3

Taina T kirjoitti...

Nyyyh..ihana kun Helmi on löytynyt!
Meilläkin Elsa aina kesällä on muutamia päiviä poissa. Tiedetään jo missä silloin luurailee.

Pirjo kirjoitti...

Voi miten hyvä juttu!

Heidi-Maaria kirjoitti...

Ihanaa että löysit Helmin :)
Aivan selvästi vaapaapäiväsi kuului olla juuri tässä kohtaa..

Tiina kirjoitti...

Taina T: Niin on <3 Helmi ei ole koskaan ennen ollut päivääkään poissa, joten tämä oli jokseenkin outoa ja olin kovin huolestunut.

Pirjo: Niinpä :)

Heidi-Maaria: Niin <3 Kohtalolla taisi olla sormensa pelissä...

Maarit kirjoitti...

Onpa ihanaa, että Helmi löytyi! Meidän Matikainen lähti taasen uudelle lenkille. Luulen, että sillä on metsästysvietti niin pinnassa, että sen on vain lähdettävä saalistamaan. Petohan se kissakin valitettavasti on.

Tiina kirjoitti...

No näinpä.. Helmillä ei ole kyllä ikinä ollut reissuja, miten lie eksynyt hukkateille.