2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Iltahetki

 Vapaapäivän aattoilta.

 Hikilenkin jälkeen suihkuun ja yöpaita päälle.

Tuikkuja palamaan. Hämärähyyry.

 Nikin kanssa kaksistaan kotosalla.

 Puikoilla maajussin arkisukat.

 Ei me ihan kaksistaan olla. Saukko - Nikin uusi ystävä - on meidän kanssa sohvalla. Saukko on Paraisten tuliainen, jolta ensitilassa poistettiin silmät ja viikset.

 Ajatuksia rakkaalle Helmille, joka on ollut kateissa puolitoista kuukautta. Toivonkipinä alkaa hiipua. Supikoira, haukka tai ilveskö?

 Verneri viihtyy pihapiirissä ja on lakannut etsimästä Helmiä.

Hieman alakuloisena peiton alle. Onneksi huomenna ei ole työaamu.

Hyvää yötä!

17 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi Helmiä ja voi sinua. Huoli on kova ja tietämättömyys raastaa. Voimia!
Voi että, nytkö se alkaa intoilemaan sohvannurkaan käpertymisestä, kynttilöistä ja kutomisesta. Aargh! Tulen taas ja tinttaan sua nenään, tai tulisin jos asuisin lähempänä ;-)

annekatariina kirjoitti...

Rauhallisia, kauniita kuvia.

Jaana kirjoitti...

inhotavaa tuollainen epätietoisuus :(
hih, komppaan Sailaa ;)

Minna kirjoitti...

Voimahali <3

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Voi Helmiä. Lemmikin katoaminen ja epätietoisuus on kamalinta. Tsemppiä! Nikille rapsutuksia.

Tiina kirjoitti...

Saila: Kiitos <3 Ei hätää, en mä intoile vielä, iltaisin on vaan mukava rauhoittua hetki kynttilöiden valossa ja sukkia nyt on tilauksessa, joten niitä kilkutellaan, kun ehditään. Tänään paistaa aurinko ja olen lähdössä sipulikukkaostoksille ja sitä kautta sitten pihalle pönkimään :)

Annekatariina: Kiitos :)

Jaana: Niin on, enää en jaksa uskao kissan palaavan. Todennäköisesti sille on käynyt jotain. Ei ole lainkaan Helmin tapaista kadota edes pariksi päiväksi saati näin kauaksi aikaa. En mä vielä intoile, älkää hätäilkö :D

Minna: Kiitos <3

Kukkaiselämää: Totta :( Niki kiittää!

Suvikummun Marja kirjoitti...

Älä nyt vielä menetä toivoasi Helmin suhteen. Tiedän kyllä miten raastavaa epätietoisuus on, varsinkin Onnin pitkät reissut saavat minut epätoivon partaalle! Joskus saattaa toisillekin kissoille pälkähtää päähän tehdä vähän pitempi reissu, varsinkin näin kesäiseen aikaan kun on lämmintä ja "elävää ravintoa" saatavana yltäkylläisesti.
Joskus vuosia sitten meidän yksi silloinen kissa teki puolen vuoden reissun ja palasi kotiin ruokakupille ja sohvan nurkkaan, niin kuin olisi ollut poissa vartin!
Loppukesän (huom! ei vielä syksyn) hämärtyvät illat kynttilänvalossa ovat kyllä niin luksusta!

Cheri kirjoitti...

Voi miten surullista, että Helmi viipyy poissa. Elätellään kuitenkin vielä toivoa, kissat ovat niin uskomattomia olentoja. Nikillä on nyt sitten tuunattu saukko :)

Saga kirjoitti...

Voi miten haikea postaus. Lemmikit ovat mullekin niin tärkeitä perheenjäseniä, että voi sitä surua jos jotain sattuisi. Onneksi sulla on siellä yksi karvakorva lohduttamassa :)

Maarit kirjoitti...

Huoh, minulla samat fiilikset Matikaisen kanssa. Pakkaset lopettavat epätietoisuuden. Jos ei silloin kisu tule kotiin, niin sitten ei ikinä:(
Kynttilänvaloisia syysiltoja toivotellen...

Tiina kirjoitti...

Suvikummun Marja: Tämä en vaan ole ollenkaan Helmin tapaista. Se pysyttelee yleensä huutoetäisyydellä eikä ole koskaan ollut päivääkään poissa :( Eikä Vernerikään sitä ole selvästikään nähnyt, kun alkuun se kutsui sitä pihalla ja etsi sitä. Nyt se on lopettanut etsimisen. Verneri voi olla vaikka viikonkin poissa, se on ihan normaalia enkä ole siitä niin huolissani.

Cheri: Toivotaan, toivotaan. Ja on Nikillä sit vielä Vernerikin, vaikkei se olekaan ihan sama asia kuin Helmi, joka pesi Nikin korvat ja nukkui Nikin kainalossa.

Saga: Niinpä :(

Maarit: Voi ei, onko teilläkin kissa hukassa? Kurjaa :(

Maria kirjoitti...

Ihana tunnelma, ihanat sukat! Helmin vuoksi taas suru ihan täälläkin asti, halaus sinulle <3

Tiina kirjoitti...

Kiitos, Maria <3

Anonyymi kirjoitti...

Maajussi tykkää varmasti noista sukista :) !!
Pidetään silti peukkuja, et Helmi vielä löytyis....Lemmikit on niin rakkaita.

Tiina kirjoitti...

Hyvä! :D Pidetään, pidetään. Tämä ei vaan ole ollenkaan helmimäistä käytöstä.

leenajapojat kirjoitti...

Oi voi, toivon että Helmi kuitenkin vielä tulla tupsahtaisi kotiin.
Jakselehan <3

Tiina kirjoitti...

Toivotaan.. Kiitos <3