2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kuin Iisakin kirkkoa...

...on tuunattu tätä klaffipiironkia, jonka sain ystävältäni P:ltä jo varmaan kolme vuotta sitten. Silloin ei piirongille löytynyt paikkaa asunnostani, joten sisko otti sen väliaikaissijoitukseen huoneeseensa. Viime vuonna syys-kesästä maalasin piirongin ja vaihdoin vetimet ja isä teki siihen uuden klaffiosan vanhan rikki menneen tilalle.

ENNEN:

JÄLKEEN:
 Tänään sain viimein aikaiseksi ja maalasin klaffiosan. Se odotteli siis maalia pintaansa kokonaisen vuoden. Että voi ihminen olla joskus niin saamaton...



 No mutta, nyt tämä projekti on viimeinkin valmis! :) 
Sen kunniaksi lasillinen eilen keitettyä raparperimehua!


Skål!

24 kommenttia:

annekatariina kirjoitti...

Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Kaunis piironki. Nytpäs muistuikin mieleeni, että raparpereja on vielä jäljellä, siispä mehua.

Anu K kirjoitti...

Tulipas siitä herkullinen! Hyvä, että jaksoit "rakentaa" sen valmiiksi. Vitsit, kun noita projekteja on paljon, niin kaikki ei vaan etene. No mutta kaikki aikanaan. Todella hyvä muutoskohde!

Seikku kirjoitti...

Oi, että on ihana !

Saila kirjoitti...

Skoolaan täällä muutama päivä sitten tehdyn seljankukkamehun kanssa :-)
Ihana, söpö lipasto!

Anonyymi kirjoitti...

Hih, alkuperäinen näyttää tutulta, uudempi versio tosi hienolta :) . Kyllä susta on moneksi!! Vau!!

Päksy

Intianminttu kirjoitti...

Tosi nätti tuli!

Raparperisaftia, oisko heittää reseptiä? Sain työkaverilta hänen appiukkonsa peruja olevien raparperien juurakoita alkukesästä ja istutin ne mökille, jossa ovat kaikki lähteneet hyvään kasvuun. Josko sitten jo ensi kesänä voisi sieltä muutaman oksan napsaista, vaikka luin kyllä jostain, että raparpereista kannattaisi alkaa kerätä satoa vasta, kun se on kunnolla juurtunut...

J kirjoitti...

Skål på den saken... :D:D:D Toi maalaus oli ihan ku mun kaapin maalaus!! seki odotti varmaan vuoden teipit ovennupeissa kiinni :D ja nyt sit juhliin sen maalasin.

Cheri kirjoitti...

Kyllä tuolle kelpaa skoolata raparperimehulla.

Sametti Hortensia kirjoitti...

Lipastosta tuli todella kaunis, ihanat nupitkin :) Ethän nyt todellakaan mikään saamaton ole, kokoajan perustat uusia kukkapenkkejä ja rehkit kaunista puutarhassa! Itse lähinnä ihailen tuota tarmon määrää :)

Tiina kirjoitti...

Annekatariina: Kiitos :) Mäkin oon vaan heittänyt varsia pakkasiin, kun en just keräyshetkellä oo ehtinyt mehua tms tekemään.

Anu K: Kiitos! :) Tykkään kovasti itsekin.

Seikku: Kiitos :)

Saila: Oi, seljankukkamehua! Kuulostaa hienolta, en siis ole päässyt maistamaan moista vielä :)

Päksy: Kiitos, muru! :) Ja kiva, kun lahjoitit lipaston meikäläiselle!

Intianminttu: Ohje löytyy toukokuisesta postauksesta:
http://tinasdecoration2.blogspot.fi/2013/05/hellepaivan-ykkosjuoma.html

J: Nimenomaan! :D Mut joskus ne vaan vaatii jotain kummaa kypsyttelyä ennen kuin saa aikaiseksi sen loppurykäisyn.

Cheri: Olen samaa mieltä :)

Sametti Hortensia: Kiitos :) Joskus vaan jotkin asiat jäävät roikkumaan ja koko ajan ne näkee edessään ja miettii, että tuokin on tekemättä, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä se johtuu sitten siitä, kun on kaikenlaista "tärkeämpää" tekemistä kuten vaikkapa uusien kukkapenkkien teko ;)

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Kokipa hienon muodonmuutoksen. Pöydästä tuli todella kaunis. Skål!

Laura kirjoitti...

Kaunis lipasto ja voi, miten ihanat vetimet! :)

Umpsit kirjoitti...

Voi miten kaunis! Kylläpä tuon ääressä kelpaa istuksia. :)

Tiina kirjoitti...

Kukkaiselämää: Kiitos :) Valkoisella maalilla saa ihmeitä aikaan!

Laura: Kiitos :) Vetimet on AmandaB:n mallistosta.

pioni kirjoitti...

No mutta, hiljaa hyvää tulee:)
Söpöt nupit!

Tiina kirjoitti...

Umpsit: Kiitti :) Bloggailen teille vain kauniita ajatuksia tämän piirongin äärestä :)

Pioni: No näin se taitaa vähän olla :) Nupit on posliinia ja kieltämättä aika söpöset.

Outi kirjoitti...

Vautsi, kyllä maalilla ja vetimillä saa ihmeitä aikaan!

Tiina kirjoitti...

Totta! :)

Maarit kirjoitti...

Lipastostasi tuli oikea namupala:)

Satu kirjoitti...

Oi, miten kaunis! Jotkut projektit vaan etenee verkkaisemmin kuin toiset :)

Tiina kirjoitti...

Maarit: Kiitos :) Tykkään kovasti.

Satu: Kiitti :) Niin, se on kyllä totta. Toiset taas valmistuu ihan hujauksessa.

leenajapojat kirjoitti...

On tosi viehättävä lipasto, hienosti duunattu !

Katja Lammi kirjoitti...

Voi miten tuttu tunne;joskus joku äärettömän pieni juttu saa odottaavniin kauan,että melkein hävettää,kun saa homman valmiiksi,että kuinkas nopeasti sen saikaan tehtyä. Hieno lopputulos sun tuunauksalla :)

Tiina kirjoitti...

Leenajapojat: Kiitos! :)

Katja: Niinpä! Mistähän sekin mahtaa johtua. Joskus taas tekee höyry päällä hirveetä kyytiä alusta loppuun. Ja kiitos :)