2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kanttaillen

 Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä! Puutarhahommissa on tarjennut paitahihasillaan. Kanttailin huvimajan ympärillä olevien penkkien reunat kahden uteliaan pikkutirriäisen seuratessa puuhiani. Ranskanbuldoggi Fiona ja jackrusselinterrieri Lyyli olivat kyläilemässä. Pikkukoirista traumatisoitunut Niki pysytteli sisätiloissa ja kyttäsi kaksikkoa peräkamarin ikkunasta.





Pääsin vihdoin testaamaan talvella hankittua kanttausrautaani. Kuvassa näkyvä vanha pistolapio on jatkossa pelkkä pistolapio. Ai että tuli hienoa jälkeä!

Vihdoin ovat jäät ja lumet sulaneet myös tästä varjon puolen penkistä, jossa vielä hetki sitten puksipuut lilluivat sulamisvesien vallassa. Krookukset ja tulppaanit ovat pistäneet päänsä aurinkoon. Ensi viikon aikana varmaan saadaan ihailla kukkivia krookuksia. Muistaakseni laitoin tähän syksyllä krookusmix -pussin, joten vähän kaikenvärisiä kukkia on tulollaan.

Toivottelen aurinkoista alkavaa viikkoa, joka onkin viimeinen kokonainen viikko tätä kuuta. Ajatella, ihan kohta on toukokuu... Tulppaaneita... laukkoja... narsisseja... esikoita... hyasintteja ... helmililjoja... kevätkaihonkukkia... vuorenkilpiä... kirsikankukkia... alppiruusuja... arovuokkoja... kukkivia omenapuita... 

♥ ♥ 

16 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Hienoa jälkeä! Kanttaaminen on kivaa ja lopputulos palkitsee, tuo rauta on ilmeisen hyvä! Viikonloppu on ollut mahtavaa terapiaa, tunnen, miten henki kulkee taas vapaasti ja uudet ideat puskevat päästä ulos, I'm alive! Vekkulit tarkkailijat, myötätunnon ajatukset Niki-rukalle :)

Tiina kirjoitti...

Rauta on tosi hyvä! Onneksi on vielä muutama penkki kantattavana, että saan käyttää sitä :D Ihan mahtavaa, kyllä ihan sielu lepää, kun saa touhuta omia juttujaan puutarhassa.

pioni kirjoitti...

Mun kanttausrautani on vielä korkkaamatta;)
Ehkä ensi viikonloppuna...

Tarja kirjoitti...

Ihania ulkoilupäiviä tänä viikonloppuna onkin ollut!

Siistiltä näyttää kantatut reunat :). Sailan kaupassa en kanttausraudan nimellä löytänyt työvälinettä. Oliko sillä joku muu nimi?

Kivaa alkavaa viikkoa!

Saila kirjoitti...

Ou sheet Tiina, kanttausraudat on päässeet loppumaan! Yritän tilata ensi tilassa lisää, terveisiä vaan Tarjalle tässä yllä!

Tiina kirjoitti...

Pioni: Kuulostaa hyvältä :)

Tarja: Niinpä :)

Saila: KÄÄK! Mä en ees kattonu et onko niitä vielä, ajattelin vaan automaattisesti et niitä siellä on. Muokkaan vähän tota tekstiä...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan olen kade SIITÄ kanttausraudasta ja Karjalaisen keikasta :)
Mahtavat puutarhaseuralaiset sulla, mutta voi sitä mustapilkullista koiruutta siellä sisällä. Liikuttavaa.
Olipa mahtava päivä huhkia pihalla, ihan tuli hikiki.
T.Leena ja Pojat

pirjo kirjoitti...

Puutarhapuuhastelun antia on nähdä selkeästi työnsä tulos:) Ihanaa!

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Tulipa siistiä jälkeä! Mitä Nikille on käynyt pikku koirien kanssa? Voi poloa..

Tiina kirjoitti...

Leena ja Pojat: Heh :P Joo, tuli kyllä lämmin!

Pirjo: Niinpä :)

Kukkaiselämää: Joku pikkukoira kävi päälle joskus. Sen jälkeen Nikin putkiaivot ovat ajatelleet, että kaikki pikkukoirat ovat itsestään paholaisesta :P

Intianminttu kirjoitti...

Kyllä tuli jämptit linjat! Työ tekijänsä palkitsee, eikös sitä niin sanota :) Kivan keväinen postaus!

Tiina kirjoitti...

Niin tekee! :) Kiitos!

intopii kirjoitti...

Kanttausrauta on kyllä niin tarpeellinen työkalu, ettei melkein taikasauvakaan voita sitä. Se on vähän niinkuin vetäisisi huulipunaa superharmaan naaman ehostukseksi. Toimii kuin junan vessa.

Tiina kirjoitti...

Kyllä! :D Osuva määritelmä!

Outi kirjoitti...

Toi kanttaaminen tekee kyllä ihmeitä. Minä ostin Fiskarsin kanttausraudan ja olen ollut siihen ihan tyytyväinen. On ihan erilaista kantata raudalla kuin tavallisella lapiolla.

Niin ihanaa, kun luonto alkaa vihertämään ja kukkimaan!

Iloista kevättä Tiina!

Tiina kirjoitti...

Oikea ryhtiliike tapahtuu, kun kanttausraudan kera heiluu puutarhassa! :) Ja jälki on kyllä parempaa kuin pistolapion nirkolla tehtynä. Kevät on ihanaa aikaa, siispä ihanaa kevättä sinnekin :)