2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Inspiroivaa helmikuuta!


Saaripalstan Sailalta lennähti tänne suuntaan inspiroivan blogin tunnustus, kiitos kaunis! Tämä on varmasti yksi kivoimpia tunnustuksia, joita olen saanut. Tai niin - oikeastaanhan tämä tunnustus on osoitettu Helmille. Tunnustukseen kuuluu kertoa viisi omituista tapaa, joten tässähän näitä sitten :D

 Verneri on Helmin valtuutettu vesikampauksen tekijä ja korvien pesijä. Halutessaan puolisonsa palveluksia Helmi tulee määrätietoisen -joskin yleensä myös hieman unenpöpperöisen - näköisenä makuuhuoneesta kauneusuniltaan, hyppää sohvalle ja asettuu Vernerin eteen mykkyrälle. (Huomatkaa Nikin tympääntynyt katse. Voisittekste vähän rajottaa tota nuoleskelua...)

 Puspuspus, rakkaani!
Khihihih, ollaanpas sitä nyt romanttisella tuulella.

Tämä kaksikko myös nukkuu perin erikoisissa asennoissa. Pesutuokion jälkeen alkaa kuulua pientä tuhinaa (Helmi) sekä Vernerin hieman astmaattiselta kuulostavaa pihinää.

Sitten Nikin omituisuuksiin. 

Nikin spesialiteetti on hymyileminen. Niki hymyilee, kun perheenjäsen tulee kotiin tai jos hän on tehnyt jotain kiellettyä. Yleensä se on jo ovella vastassa irvistelemässä, siitä yleensä tietää, että keittiön lattialla saattaa odottaa revelty leipäpussi tai jokin tarkoin harkittu tavara on pureskeltu. Hymykuvia en ole koskaan onnistunut kameralla ottamaan, sillä Niki painaa hymyillessään päätä vähän alaspäin. Toisillä dalmiksilla on oikea pepsodenthymy, Niki vaan kurtistelee huulia ja hampaat näkyvät yleensä vain osittain.
Tässä yksi esimerkki hymyilevästä dalmiksesta. Tuo näyttää mun mielestä jo melkein pelottavalta! :D Niki hymyilee huomattavasti hillitymmin.

Ja emännän omituisuudet... Saan jotain tyydytystä käsin tiskaamisesta (no eipä tässä silti muita vaihtoehtoja tällä hetkellä olekaan) ja siitä, kun tiskipöytä tyhjenee ja lopuksi voin kuivata työtasot tiskirätillä. Miehen tiskaamista on jotenkin tuskallista katsoa, se on niin hidas ja epäjärjestelmällinen ja jättää pöydät märiksi :D

Jah... Noh... Ehkä olen omassa ikäluokassani jonkinlainen omituisuus ylipäätään. En tunne kovin montaa kaksvitosta, jotka päivästä toiseen nyppivät rikkaruohoja pylly pystyssä tai saavat jotain kiksejä puutarhamyymälöissä ja taimistoilla terhakoiden taimien keskellä. Mutta kauriithan ovat vanhoja sieluja...

Tunnustus lähtee eteenpäin Perennapuutarhurin blogiin ja Ruususuun blogiin!

16 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Ihania kuvia teidän lemmikeistä, sai hyvälle tuulelle! Eläimillä tosiaan tuppaa olemaan omia outouksiaan, niin meidän Lystilläkin! :)

Heidi-Maaria kirjoitti...

Ihanat lemmikit, että ne voikin olla suloisia :)

Tunnen muuten useita sinun ikäisiäsi, jotka innosta piukeina tulee keväisin tarhalleni bongailemaan kasveja ja kyselemään neuvoja. Sinulla vaan taitaa olla jo tieto hanskassa :)

Kiitos tunnustuksesta!
(Vai sanoisinko apua, tässähän kohta paljastuu kaikki oudot tavat..)

Tiina kirjoitti...

Laura: No hyvä! :) Ne ovat kaikki omanlaisiaan persoonia :)

Heidi-Maaria: Niinpä :) Homman pitäis olla kutakuinkin hanskassa, kun on alan koulutuksia pari kappaletta. Tai no, eihän se välttämättä mitään takaa :P Tässä alkaa oikeen paljastuksien sarja sulla :D

J kirjoitti...

Hahhahhahhhah! Niki on vaan kateellinen Vernerille ja Helmille...ja sä oot kyl tosi outo ;) ihania Heemin ja Vernerin pusukuvia<3

Toi Rupert-dallu on oikeesti pelottava. Tulee ihan mieleen joku Joker tosta naamasta...

Tiina kirjoitti...

J: Taitaa olla... Joo, tiedän ja oon ihan sinut itteni kanssa :P

Se on aika karun näkönen irvistelijä... En ihmettele, jos jotkut ajattelee, että nää on vihasia.

J kirjoitti...

Totta muuten. Se näyttää vihaiselta, jos ei tiiä et se hymyilee. Onneks Niki ei hymyile tolleen :D "the famous dalmatian smile" :D

Niki näyttää muuten ihanalta toi lakki päässä<3 pusuja!!

Katja Lammi kirjoitti...

Ihan selvästi Niki toivoisi jonkun hiukan käyvän lipaisemassa hänenkin korviaan :)

Tiina kirjoitti...

J: Niin näyttää :)

Katja: Itse asiassa Helmi kyllä hoitelee Nikin korvien pesun. Niki ei oikein tiedä miten se siihen suhtautuisi. Antaa pestä, mutta katselee häveliäästi toisaalle ja näyttää vähän vaivaantuneelta:)

Laura kirjoitti...

Eläinten ja omistajan omituisuudet oli hauska lukee ja kattoo..=)

Saila kirjoitti...

Tuo on ihan totta, että aika harva alle kolmekymppinen on kovinkaan kiinnostunut pihapuuhista. No minä kyllä olin.. mutta olet varmaan jonkinlainen trendsetteri, eiköhän puutarhuroinnista tule seuraava nuorten in-juttu ;-)
Voi noita karvalapsosia, ja Nikiä! Aikamoinen hymy tuolta linkin takaa löytyikin, voi hyvänen aika. Olen joskus nähnyt hymyileviä koiria, mutta nyt tajuan eron tavallisen ja Hollywoodhymyn välillä :-D

Tiina kirjoitti...

Laura: Kiva jos tykkäsit :D

Saila: Puutarhatonttuilu lienee jonkinlainen synnynnäinen juttu, joka herää eloon toisilla aiemmin ja toisilla myöhemmin. Tuo linkin koiran hymy on jo lähes karmaiseva :D

Ruususuun äiti kirjoitti...

:D Kiiitos ja tsihihi.. Ihana tunnustus! Ja kyllä vaan, minäkin toistaiseksi vielä muutaman kuukauden alle kolmekymppinen tykkään kyykkiä puutarhassa, erikoisuuksia ollaan!

Tiina kirjoitti...

Ole hyvä, omituisuuskaimaseni :D

Eija kirjoitti...

Tämä omituinen harrastus alkoi mullakin jo jotain 15 vuotiaana. Taidan olla tosi outo :D Muistan, kun tuon ikäisenä kitkin kotona rikkaruohoja pihatieltä ja yks justiin kortin saanut poitsu ajeli usein meidän ohi. Voi olla tällä autollakin osuutta siihen, että tein mielelläni puutarhahommia, kun äiti ei ehtinyt ;)

Mutta harrastus jatkuu edelleen... Yksi naapuri sanoi muutama vuosi sitten, että "olen samanlainen, kuin hänen isoäitinsä", aina puutarhassa kuopsuttamassa. Hmmm... jäin vähän miettimään, olenhan sentään jo nelikymppinen. Eikö tämä harrastus vieläkään ole ajankohtainen ? Mulle on, mitäs me muiden mielipiteistä :D

Tiina kirjoitti...

:DD Hauska kertomus! Ei me välitetä muiden mielipiteistä, ollaan vaan tyytyväisinä omassa puutarhassa :)

Chenille kirjoitti...

Voih, kisut näyttävät ihanan hempeiltä!