2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

torstai 27. joulukuuta 2012

Tämä vuosi

Kuva-arkistoja selaillessa kelasin suoraan huhtikuulle... Mutta mainitaan nyt ekana mieleenpainuvana juttuna umppari, joka jouduttiin leikkaamaan tammikuussa. Sitten voidaankin hypätä maaliskuuhun, jolloin liityin Iltalehden bloggariksi.

 Huhtikuun loppupuolella ensimmäiset istutukset olivat päässeet maahan ja uusia istutusalueita käännetty nurmikosta. 

 Vapun alla päästiin merelle. Rakastan merta ja haluaisin olla siellä usein ja paljon ja kauan, mutta siihen ei juuri koskaan ole mahdollisuutta. Keväinen reissu jäi vuoden ainoaksi venereissuksi.

Äitienpäivänä kevätkaihonkukat loistivat taivaansinisenä mattona ruusupensaan juurella.

Samaan aikaan kun helmililjat ja tulppaanit kukkivat puutarhassa, kurkun taimet paleltuivat kasvihuoneessa kylmänä yönä.

 Toukokuun lopussa tulppaanit ja helmililjat kukkivat yhtä aikaa ja omenapuut paisuttelivat nuppujaan. 

Samoihin aikoihin Helmi oli viimeisillään tiineenä...

...kunnes sitten 3.6. Helmi oli kauppareissuni aikana punnertanut maailmaan kolme potraa vauvaa. Voi sitä onnea! Musta tuli mummu ja Nikistä tuli eno. Niin ja Verneristä tietysti isäukko, hyvänen aika!

Kesäkuussa puutarha oli kauneimmillaan.

 Juhannuksena vauvat muuttivat banaanilaatikkoon mummun sängyn viereen. Pieniä tuhisijoita katsellessa tuli hyvin uni.

Juhannuksena luonto oli vihreä ja täyteläinen, puutarhuri tunsi suurta onnea istutustensa keskellä.

 Kesän edetessä yhä uusia kasveja puhkesi kukkaan.


Heinäkuussa lapsoset olivat jo aika isoja ja tutkimusretket olivat laajentuneet eteiseen saakka. Verneri modernina isänä osallistui lastensa hoitoon.


Elokuussa kissanpennut muuttivat uusiin koteihinsa, kunnostimme isän kanssa ulkohuussin, keräsin satoa puutarhasta, kävimme huutokaupassa, hamstarin kukkasipuleita ja aloitin syksyn ensimmäisen neuleen.

Syyskuun alkupu0lella jäin pois töistä ja lokakuussa tulvi vähän muuallakin kuin Pohjanmaalla.

Lokakuun lopulla siirrettiin kamat toiseen päähän taloa. Marraskuun alussa sain tietää saaneeni vakkaritöitä. Työ alkaakin muuten reilun viikon päästä! :)

Joulukuu kului tiiviisti käsitöiden parissa. Parit joulumyyjäisetkin ehdittiin kiertää ja tapasin kivoja uusia ihmisiä. 

Tämä vuosi oli tällainen. Ensi vuodelle on tiedossa kaikenlaista kivaa, mutta pelkään, että jos sanon asioita ääneen, ne eivät toteudukaan. Siispä en sano mitään vaan toivotan

kivaa torstaita!
(piti tarkistaa kalenterista mikä viikonpäivä tänään on...)

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Yömessu ja ajatustenlukijat

Eilen illalla hipsittiin yömessuun. Kirkossa oli juhlavalaistus ja soittamassa oli kanttorin lisäksi nuorten bändi. Kanttori veti lopuksi Walking in the airin kuten viime vuodenkin yömessussa, esitys nostatti ihokarvat pystyyn. Tässä pari suhruista kännykuvaa kirkosta.



 Ennen kuin olin ääneen puhunut mitään tilkkutäkkihaaveestani, oli sisko shoppaillut mulle Tilda -kangasta. Ja juurikin vielä sitä kuosia, jota olin kieli pitkällä ihastellut Sinooperissa ennen joulua. Olen mielessäni jo käyttänyt kankaan moneen kertaan.

 Kuva vähän vääristää värisävyä, kangas on kirkkaampi ja enemmän kirsikan/aniliininpunainen.

 Myös äiti osaa mystisesti lukea ajatuksia. Hiljaa mielessäni olin pohdiskellut, että hopeinen vati kynttilöitä varten olisi aika hieno. No, sieltähän se sitten tupsahti lahjapaketista!

 Kielo on joulun kunniaksi avannut jo lähes kaikki nuppunsa pulleiksi tuoksuviksi kukiksi. Yritän pitää tämän hengissä kevääseen.


Viime Tapanina maa oli paljas, ruoho vihersi ja sipulikukat puskivat vihreitä piippojaan. Nyt sataa isoja painavia hiutaleita ja lumityöt odottavat tekijäänsä. Mutta talvella kuuluukin olla lunta ja paksu lumivaippa suojaa puutarhassa uinailevia kasveja pakkaselta. Ajatukset harhailevat jo tämän tästä kevääseen... Sitä ennen syödään kuitenkin loput joulusuklaat, kinkku ja laatikot, luetaan lahjakirjat ja nuuhkitaan vielä hetki hyasintin tuoksua.

Lupsakkaa Tapaninpäivää!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Aattoillan tunnelmia ja muutama osuva lahja

 Ollaan otettu siskon kanssa tavaksi käydä kahdestaan jouluhartaudessa. Hartauden jälkeen jaettiin kuusen alle ilmestyneet lahjat. Kaikki olivat olleet tosi kilttejä :)


 Lämpöä tupaan!


 Illaksi mentiin anopin luo kahvittelemaan ja alkuyöstä kotiuduttiin. Sisko tuli yökylään.

 Pöhkittiin yömyöhille, juotiin lasilliset valkkaria ja syötiin aika monta suklaakonvehtia. Katsottiin telkkarista Adelen vanhaa konserttia.

 Niki ei päässyt anoppilaan moikkaamaan Nappi -lapukkaa, sillä Nikin etujalka on pipi. Poika on ontunut monta päivää. Pyhien jälkeen täytyy käydä näyttämässä jalkaa tohtorilla.

 Olen haaveillut lämpöisestä aamutakista jo kauan ja äiti oli ostanut mulle lahjaksi sellaisen. Nikin kuvalla varustettuna, of course ;) "No ei toi kyllä ihan samannäkönen oo..."

Kattokaa näitä! :D Toi muki on niinkun niin ihana! Ja äidiltä saadussa peltipurkissa (joka on täynnä Omareita) lukee "Thank you for looking after my flowers". Ja sitähän mä oon tehnyt, huolehtinut äidin kukkasista :)

Mukavaa Joulupäivää!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kaunis tunnustus

Katja Viherpiiperrystä Sun Muuta -blogista sekä Maarit Garden Of My Dreams -blogista ovat muistaneet mua kauniilla tunnustuksella. Kiitos teille, ihanaiset :) Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään kahdeksan totuutta ja jakaa tunnustus edelleen kahdeksaan blogiin.


1. Olen henkeen ja vereen jouluihminen. Se juontaa juurensa kotoa, sillä äitini pitää joulusta ja usein meillä oli (on) marraskuussa jo runsaasti jouluvaloja yms esillä. Kuusikin on yleensä aina jo pari viikkoa ennen aattoa kannettu sisälle ja koristeltu.

2. Viihdyn mainiosti itsekseni, olen aina viihtynyt. Keksin aina jotain puuhaa itselleni, saan aikani kulumaan hyvin. 

3. Olen kiinnostunut monista asioista enkä koskaan ymmärtänyt luokkatovereitani, jotka ysiluokalla eivät tienneet, mihin hakea peruskoulun jälkeen "kun ei mua kiinnosta mikään". Miten ei voi olla kiinnostunut mistään??

4. Olen aikamoinen pelle, pahenen vaan mitä vanhemmaksi tulen. 
Isä: "Tääl o ain joku miäletöi meno."
Sisko: "Nii on, ain ku Tiina on täällä."

5. Käytän liikaa rahaa puutarhaan. Käytän budjettiini nähden liikaa rahaa puutarhaan.

6. Vaikea keksiä enempää paljastettavaa... Noh, palataan tähän jouluun. Lempijouluruokiani ovat kinkku, maksalaatikko ja rosolli, palanpainikkeeksi perhekaljaa. Näitä kun on niin juuri en kaipaa. 

7. Olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten kohtelen muita. "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille." Hyvään vastataan useimmiten hyvällä ja ehkä omalle kohdallekin osuu pahimmalla hetkellä tai huonoimpana päivänä se, joka hymyilee, muistaa, ottaa kädestä, auttaa ojasta. Omaan napaan tuijottelijoita on aivan liikaa.

8. Nyt haen vähän kinkkua kaapista! Ongelmana on vain, että Verneri istua nököttää tiukasti mun sylissä. (Olipas hurja paljastus...)

Laitan tunnustuksen Jouluisen toivotuksen kera





lauantai 22. joulukuuta 2012

Piparkakku-unelmaa

 Avustin pikkusiskoa piparkakkutalon kokoamisessa. Totesin, että kyllä tässä on taloa kerrakseen, en ala enää itelleni moista vääntämään. Kuka sen sitä paitsi edes söisi...

 Helmi on käyttäytynyt kuusta kohtaan tosi nätisti. Ei ole kertaakaan yrittänyt kiskoa koristeita alas tai kiivetä puuhun. No haloo, ei kai hieno rouva semmosta tekiskään! Paljon fiinimpää makoilla kuusen juurella nautiskellen hämyvalaistuksesta ja uunista leijailevasta kinkun tuoksusta.

Olen kutonut koko illan. Phuuh, valmistuihan se viimeinenkin pari sukkia. Nyt en koske kutimiin ennen ensi vuotta! Sukat ovat hempeän vaaleanpunaiset, edestä basic ja takana kiemurtelee palmikkokuvio. Nämä sujahtavat pukinkonttiin.

Kello on melkein puoli kaksi yöllä ja kinkku on yhä uunissa. En ole syönyt tänään mitän kunnollista, pari palaa leipää ja suklaakonvehteja. Luulenpa, että hipsin yöpuulle ja laitan herätyksen muutaman tunnin päähän. Ehkä kinkku on silloin kypsää ja voin leikata paksun siivun maistiaisiksi.

Nyt hyvää yötä kaikille yökukkujille ja huomenia aamuvirkuille :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

Talot ja nauhat

 Tuikkutalokyläni täydentyi eilen isolla yksilappeisella talolla. Taloissa ollaan juhlatuulella, valot loistavat ikkunoista ja savupiipusta kohoaa lämmin hönkä.

 Miehen toivomuksesta kuuseen lisättiin vielä kimaltelevia kultanauhoja.



Me taidetaan ottaa pieni varaslähtö jouluun ja laittaa kinkku jo tänä iltana uuniin. Ja on siinä vajaassa kuudessa kilossa syömistäkin kahdelle ihmiselle, joten parempi aloittaa jo ajoissa ;)

Makoisaa perjantaita itse kullekin säädylle!

torstai 20. joulukuuta 2012

Hermoja raastava maitosuklaafudge

 Kiehauta pannulla 2dl kermaa, 2 dl sokeria ja 3 rkl voita. Lisää 2 rkl hunajaa.
 Keittele sekoitellen, kunnes seos on sakeaa. Keitos on valmis, kun pisara pysyy koossa kylmään veteen tipautettaessa.
 Ota pannu pois levyltä. Hienonna 100 grammaa maitosuklaata (itse käytin leivontasuklaata, huonompi juttu) ja pilppua pieneksi 2 dl vaahtokarkkeja.
 Sekoita suklaa ja vaahtokarkit seokseen. (Vaahtokarkkeja sai sekoitella aika tovin).
Kaada leivinpaperilla vuorattuun 12x20 cm vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa. (Omani oli päivän jääkaapissa ja kaksi päivää pakastimessa).
Leikkaa paloiksi. (Oma teokseni venyi puukon mukana kuin purukumi, joten luovutin ja valutin tatinaa konvehtivuokiin). En tiedä miten pakkaan nuo ja kuka syö kaikki nuo äklömakeat fudget. No, sukulaisparat tietysti! Ongelma ratkaistu.

Ai niin, ne sukat. Malli oli hieman yhteistyökyvytön, joten kuva on sen mukainen... Miesten pitkävartiset villasukat, joissa edessä monimutkainen palmikkokuvio. Lanka on sinistä, epätarkka kuva ja energiansäästölampun valo eivät tee oikeutta värille.

Tärähtänyttä torstaita!