Ulkosaunan verannan eteen tekemäni pieni kivikkopuutarha on rehevöitynyt kostean loppukesän ja syksyn ansiosta ja kasvit näyttävät oikein hyvinvoivilta. Kangasajuruoho on kasvanut hyvin ja isorikkojen lehtiruusukkeet ovat voimistuneet. Toivottavasti mehitähdet talvehtivat hyvin, taimien nimilapuissa ei ollut lajiketta mainittuna. Maa on kuivaa tomua ja räystäs estää sadeveden pääsyn kivijalan tuntumaan.
Pikkupakkanen ja raekuuro saivat tarttumaan lapioon ja istutin taimia maahan. Taustalla näkyy kaksi kultahumalan tainta, jotka istutin tänään. Mummulla kasvoi tässä humala, se viihtyi paikassa mainiosti ainakin mitä vanhoista valokuvista voi päätellä.
Saku Sammakon lumpeenlehti on kiilautunut altaan reunalle jääriitteen sekaan.
Onko tämä nyt sitten ensilumi?
Marjatanalppiruusu 'P.M.A. Tigerstedt' pääsi autotallin taakse. Se on vaihtanut jo talvilookkiin ja odottaa lumentuloa lehdet supussa. Vähän on taimi aneemisen värinen, ehkä se siitä, kunhan juurtuu ja pääsee kunnolla kasvuun. Kaksi eilisessä postauksessa vilahtanutta alppiruusua ovat tuolla pylvästuijien takana.
Lamoherukat ovat jo vaikka miten pitkään odotelleet pääsevänsä pois purkista. Näitä on kolme kappaletta ja istutin ne pallotuijien lomaan. Peittävät sitten maanpinnan ja ne voi joskus myöhemmin siirtää muualle, kun pallotuijat ovat kasvaneet isommiksi. Lamoherukoissa on monia hyviä puolia. Ovat nopeakasvuisia ja vaatimattomia, puhkeavat aikaisin keväällä lehteen ja leiskuvat syksyllä upeassa punaisessa asussa.
Selailin tänään puutarhakuvia menneeltä kesältä etsiessäni kuvamateriaalia lehtijuttuun. Oih ja voih, siellä niitä oli. Ruusuja ja pioneita. Pitänee mennä nettiin kuolaamaan pionikuvia ja mielikuvitusshoppailla. Mulla on jo muutama paikka tiedossa pioneille, sinikatajat saavat väistyä! Mitenhän tässä jaksaa tämä talven pitkän odottelun...
Nyt iso mukillinen glögiä ja palaan takaisin kesätunnelmiin.
Ihanaa torstaita!
