2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Merellä

Vietettiin sunnuntai aurinkoisessa säässä merellä. Tehtiin vähän risusavottaa ja miehet siirsivät veden mukana lähteneen laiturin tukit takaisin paikalleen.  

Nautiskeltiin pannukaffeet ja grilliruoka ulkona auringon lämmössä. Miksi kahvi on aina ulkona paremman makuista?



Nämä kaverukset juoksivat itsensä ihan puhki väsyksiin. Niki nukahti heti ruuan jälkeen ja vetelee sikeitä tuossa vieressäni. Pitäisi useammin olla kaveri, jonka kanssa temmeltää.





 Niki, urhea merikoira. Ekaa kertaa ihan oikeassa paatissa. Soutupaattia ei lasketa mukaan :) Se olikin vähän ikävämpi reissu se, Niki hyppäsi laiturille vähän liian kaukaa ja molskahti veteen eikä raukka oikein osannut uida. Kaulapannasta kiskottiin sitten pinnalle ja pelastettiin poika hädästä.


Vaikeimmat osuudet: ensin koirat paattiin ja sitten pois paatista. Tässä perämiehet arvioivat optimaalista etäisyyttä poistumistehtävän suoritukseen.

Tämän avulla jaksaa taas paahtaa töissä.
Lämpöä ja aurinkoa Vappuunne!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Pistokkaita ja hiirenkorvia

 Otin puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorumista' pistokkaita ihan kokeilumielessä. Leikkasin nämä sekareilla ja istutin taimimultaan, jonka pH on 6. Pitää ostaa havu-rodomultaa ja tehdä toinen satsi. Lisäksi voisi kokeilla, juurtuvatko pistokkaat paremmin, jos leikkaan veitsellä pitkähkön vinon viillon sekareilla leikkaamisen sijaan. Myös juurrutushormonia ajattelin testata osaan pistokkaista. Jos edes yksi näistä kymmenistä onnistuu, olen superonnellinen! Alppiruusujen juurrutus kun on vähän hankalaa ja hidasta hommaa.

 En ole puutarhaan ehtinyt sitten maanantain, mutta nyt on koko viikonloppu vapaata ja ehdin tutkailla kaikki pienet pörröiset kasvinalut ja hiirenkorvat. Unikot ovat jo kovassa kasvussa, tarhakylmänkukat edistyvät hitaasti mutta varmasti.

 Huvimajan taakse viime syksynä istuttamani sipulit ovat kaikki pompanneet pinnalle. Tähän laitoin ukkolaukkaa, Angelique -tulppaania ja helmililjaa.

 Idänvirpiangervo ja kaunokuusama ovat hiirenkorvalla. Ihanaa, uutta raikasta vihreää. Tämä on keväässä melkein ihaninta, hiirenkorvat. 

 Kaikki kurjenpolvet ovat jo hyvässä kasvussa. Tässä vihertää tarhakurjenpolvi.

 Uusin hankinta, himalajanesikko. Näitä istutin huvimajan eteen muutaman kappaleen. 

Vehreää viikonloppua!

PS. Edellisen postauksen arvoituksellisia kuvia ja tuoreen Iltalehden asumisen blogini löydät täältä.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Jännän äärellä




Jos joku bongaa huomenna jotain tämäntyylistä jostain niin saa huutaa kommenttilaatikossa HEP! Voin paljastaa, että mua vähäsen jännittää.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ensimmäiset istutukset

 Tänään olen viettänyt vapaapäivää viikonlopputöiden päälle ja tehnyt mitäpä muutakaan kuin kääntänyt talikolla maata. Laajensin myös tätä huvimajan vasemmalla puolella olevaa istutusaluetta. Aika reippaastikin itse asiassa, tuo kalkittu osuus on se mistä lähdettiin liikkeelle.

 Töistä kotiutin tämän 'Ruususen uni' -atsalean ja se löysi paikkansa pallotuijien vierestä. Siinä on ihan hirmuisesti isoja, paisuneita kukkanuppuja. Tämä kukkii vaaleanpunaisin kerrotuin kukin touko-kesäkuun vaihteessa ennen lehtien puhkeamista. Odotan innolla miltä tämä kaunokainen näyttää kukkiessaan!


 Pallotuijan suojissa minua odotti yllätys. Loistokärhö 'Warszawska Niken' lehtihangoissa oli silmuja! Sillä on tässä siis todella hyvä paikka, kun maanpäälliset osat eivät ole talven aikana kuolleet. Ja tällä kärhöllä on niin uskomattoman hienon violetinpunaiset kukatkin. Ai että! Huvimajan oikealle puolelle istutin persikkapuun. Se on vielä tukikeppiä vailla. Ohjeissa suositeltiin kohopenkkiin istuttamista, mutta koska tässä on ihan hiekkainen maa, en usko sen kärsivän talvimärkyydestä ja niinpä istutin sen ihan normaaliin tapaan.

 Raparperin kurttuisia alkuja. Miten odotankaan raikasta raparperipiirakkaa ja mehua, jotka nautitaan huvimajassa puutarhahommien lomassa.

 Rohtosormustinkukat ovat siementäneet ihan joka puolelle. Pieniä alkuja on sadoittain ympäri puutarhaa. Viime kesänä eivät kukkineet, joten tänä vuonna sitten pitäisi saada näidenkin kukkia ihailla. 

 Kaunokuusama on innostunut muutamasta lämpöisemmästä päivästä ja pukkaa lehteä jo kovaa kyytiä. 

 Japaninruusukvittenit ovat tehneet kovasti uusia versoja. Toinen pensas kukkii aina aikaisemmin kuin toinen, nyt siinä on jo kukkanuput kun toinen vasta miettii, mitä tekisi. Rusakot ovat jättäneet nämä talven aikana aika hyvin rauhaan. Ilman verkkoa ovat olleet ja versoja vähän aina typistellään talven aikana. 

 Rakkaat työkaluni. Valitsen nämä aina mieluummin kuin uudet Fiskarsit. Näissä on tunnelmaa!

Nyt vedän mietintämyssyn syvälle päähän ja pohdiskelen, mitä huvimajan eteen oikein istuttaisin ja mitä mahdollisesti siirrän pois.

Mukavaa viikkoa!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kalkituksesta

 Ajattelin kirjoittaa kalkituksesta ihan oman postauksen, sillä ihmisiä kuunnellessa huomaa usein, että monet sekoittavat lannoituksen ja kalkituksen tai ajattelevat, että ne ovat toisensa poissulkevia toimenpiteitä. En tiedä, onko tässä blogini lukijoille juurikaan uutta tietoa, mutta oletan, että joukossa on niitäkin, joille kalkitukseen liittyvät asia eivät ole itsestäänselvyyksiä. Joten täältä pesee!

 Miksi kalkitaan?
Kalkitus parantaa maan mururakennetta ja biologista aktiivisuutta, edistää juurten kasvua ja näin ollen myös ravinteiden- ja vedenottokykyä, vähentää haitallisten raskasmetallien saatavuutta sekä ravinnepäästöjä. Kalkitussa maassa pääravinteet (typpi N, fosfori P, kalium K) vapautuvat tasaisesti kasvien käyttöön koko kasvukauden ajan. Happamassa maassa vetyionit syrjäyttävät ravinteita maahiukkasten pinnalta ja ravinteet sitoutuvat vaikealiukoiseen muotoon. Kasvithan ottavat tarvitsemansa ravinteet maanesteestä. Hyvin happamilla mailla esiintyy myös alumiinia, joka on myrkyllistä sekä kasveille että pieneliöille.

 Milloin ja miten kalkitaan?
Kalkita voi ympäri vuoden. Melkeinpä paras ajankohta on keväällä, kun lunta on vielä maassa. Tällöin kalkki imeytyy sulamisvesien mukana maahan. Jos kalkitaan lumien sulettua, voi kalkin levittää maan pinnalle ennen sadetta tai sekoittaa mullan sekaan. Jos tarkoitus on samana keväänä sekä kalkita että lannoittaa, kalkki levitetään ensin ja parin kolmen viikon päästä lannoitetaan. Tällöin kalkki on ehtinyt imeytyä maahan ja pH tasaantua. Puutarhamyymälöissä on myynnissä hienoa, murumaista ja rakeista kalkkia. Hieno kalkki on hienon hienoa jauhetta, joka pölisee ja leviää tuulen mukana. Halvin ja hankalin levittää. Murumainen on kosteaa ja pölisemätöntä kalkkia, jota on mukava levittää. Hintakin on alhainen. Rakeiset kalkit ovat käyttäjäystävällisimpiä ja kalleimpia vaihtoehtoja. Myös puuntuhka on oivaa tavaraa nostamaan pH:ta.

Mistä tiedän pitääkö kalkita, paljonko kalkkia tarvitaan ja mikä on sopiva pH-arvo?
Kalkituksen tarve riippuu maan pH:sta ja maalajista. PH-mittareita voi ostaa puutarhamyymälöistä, apteekista saa pH-liuskoja. Viljavuustutkimuksessa selviää pH:n lisäksi paljon muutakin. Viljavuustutkimus tehdään maanäytteestä. Maksullisia tutkimuksia tekee Viljavuuspalvelu
Ihanne pH-arvo vaihtelee kasveittain. PH:n suhteen hyvin vaativia ovat muun muassa tomaatti, avomaankurkku, herne, sipuli ja purjo, tulppaanit, porkkana, lanttu, raparperi ja päärynä. Näille kasveille suositellaan pH-tavoitteeksi 6-7, jolloin peruskalkituksessa (ei olla ennen kalkittu tai kalkituksesta on kulunut paljon aikaa) käytetään 70-100 kiloa hienoa kalkkia sataa neliötä kohden. Ylläpitokalkitus tehdään kolmen vuoden välein ja silloin käytetään 30 kiloa sataa neliötä kohden.
Vaativia kasveja ovat esimerkiksi marjapensaat ja hedelmäpuut sekä useimmat vihannekset ja koristekasvit. Ne suosivat pH:ta 6-6,5. Niille laitetaan peruskalkituksen yhteydessä 60-75 kiloa sadalle neliölle ja ylläpitokalkituksessa 30 kiloa sadalle neliölle kolmen vuoden välein.
Alppiruusuja ja pensasmustikoita ei kalkita koskaan. Myös havut ja hortensiat viihtyvät happamassa maassa. Ruokaperunaakin kalkitaan maltillisemmin, se viihtyy pH-arvoltaan 5,8-6,1 olevassa kasvualustassa.
Nurmikon peruskalkitukseen käytetään 60-75 kiloa kalkkia sadalle neliölle ja ylläpitokalkitukseen 30 kiloa sadalle neliölle kolmen vuoden välein.

Lähteitä: 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Talikko kauniiseen käteen

 Yön ja aamun aikana satoi lunta niin, että maa oli valkoinen. Olin kuitenkin jo aiemmin vakaasti päättänyt miten käytän viikon ainoan vapaapäiväni jotenka: hain talikon autotallin naulasta ja aloin kääntää maata huvimajan ympäriltä. Laajensin vähän vanhaa aluetta. Tämä vaatii vähän uudelleen järjestelyä, sillä osa kasveista on syksyllä vain tuupattu maahan miettimättä paikkaa sen tarkemmin. Alppiruusu varmaan pitää kaivaa ylös, sillä se näyttää vähän hassulta tuossa nyt, kun vesiallas tuli viereen viime kesänä. 

 Seuraavaksi otan nurmikon pois kaivon ympäriltä ja istutan siihen kaikenlaista "isoäidin" perennaa, hyvin perinteistä ja hempeää. Levitin kalkkia myöskin tänään. Siitä ajattelin tehdä ihan oman postauksenkin tässä pikapuoliin.

 Tänne metsän reunaan tulee alppiruusuja. Ehkä myös 'Nova Zembla' huvimajan vierestä, toisaalta se on niin kaunis, että olisi mukava pitää se vähän keskeisemmällä paikalla. Hupin hauta on tuossa männyn oikealla puolella. Sinisiä orvokkeja pitää laittaa haudalle, koska Hupi "kasvatti" niitä eläessään. Sillä oli kopin läheisyydessä pieniä kuoppia, joita se oli kaivanut ja muutamaan niistä oli lentänyt orvokin siemeniä. Yhdessä kuopassa kasvoi peruna. Se oli jotenkin tosi hellyttävää.

Puuhakasta keskiviikkoa!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Lumeton!

Puutarha on vihdoin lumeton! Kiertelin eilen kameran kanssa tutkailemassa, mitä lumen alta on paljastunut. Ikäväkseni en löytänyt jouluruusua, se on johonkin kadonnut varmaankin jo loppusyksyllä. 

 Nämä malvat lämmittävät mieltäni kovin. Niiden siemenet nousivat pintaan pari kesää sitten kunnostaessani trekolin takaosaa. Ovat mummuni aikoinaan istuttamia.

 Havut kasvavat kohisten ja 'Grandiflorumissakin' on lupaavasti paisuneita kukkanuppuja.

 Jättipoimulehti aloittaa kasvunsa ensimmäisten joukossa.

Lämpöisen kivijalan vieressä lämmittelevät tulppaanin alut ja vielä ihan punaiset lupiinilapsoset. 

 Viime vuonna istuttamani kylmänkukat ojentelevat karvaisia versojaan. Näiden violettien kaveriksi pitää ostaa punaisia.

 Patjarikko on tehnyt jo nuppuja. Ne odottavat tiukasti supussa vielä vähän aikaa.

 Maksaruohoja ja helmililjoja. Odotan malttamattomana, että huvimajan taakse istuttamani helmililjat ja 'Angelique' -tulppaanit alkavat kukkia. Mahdoinkohan laittaa sinne jotain kolmattakin sorttia...


 Kaikki puksipuut ovat talvehtineet erinomaisesti joka talvi. Ensimmäiset hankin heti ekana keväänä 2008 ja nämä neljä ovat muistaakseni pari vuotta olleet tässä. 

 Lupiinin alkuja. Hävitin näitä vimmatusti silloin ekana keväänä. Nyt alan ehkä vähän kaivata niitä takaisin, vaikka onhan näitä pihassa edelleen. Nyt kaipaan vaan vähän sellaista perinteistä ilmettä, lupiineja, kellokukkia, malvoja, akileijoja... 

Syreenin silmut ovat valmiina räjäyttämään vehreytensä esiin. 'Nova Zemblasta' laskin kahdeksan isoa kukkanuppua, pikku 'Elviirassa' oli kymmenen. Tänä keväänä satsaan alppiruusuihin(kin). Metsänreunaan mäntyjen alle, parin ison kiven lomaan ajattelin istuttaa ainakin 'Elviiroita' sekä 'P.M.A. Tigerstedtin'.

Kutkuttavia keväisiä päiviä jokaiselle!