2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tina's Facebookissa!


No niin, nyt on sitten blogille Facebook -sivut pykättynä pystyyn. Käykäähän kaikki tykkäilemässä täällä niin pysyvät blogittomat ja kaikki ahkerat naamakirjailijat ajan tasalla uusien postausten kanssa!



torstai 29. maaliskuuta 2012

Kohti vihreyttä

 Puutarhassa ei vielä kasva yhtään aikaisia sipulikukkia, joten niitä tyydyn ihailemaan toistaiseksi vain muiden kauniista kuvista. Huvimajan eteläseinustalla sen sijaan vihertää mirrinminttu. Tässä penkissä viime kesänä istutetun 'Pirja' -omenapuun katveessa (heh, sillä pikku rimpulalla onkin todellinen katve, joo...) minttujen lisäksi lämpimämpiä ilmoja odottelevat kiinanpionit ja loistosalviat.

Alla näkymä huvimajan takaa trekoliin päin. Lunta on vielä, mutta se on onneksi ihan höttöä, joten ei aikaakaan, kun tämä kaikki on muisto vain!


Norjanangervo on vihdoin avannut pienet valkeat pitsinuppunsa keittiön lämmössä.

Ja tältä näyttävät samettikukan taimet! Ensimmäiset ksavulehdet kaikissa ja oikein terhakoilta näyttävät. Ikuisuuden vanha orkidea (mun ihkaensimmäinen ja paras!) on taas intoutunut tekemään uuden kukkavanan ja toiseen vanhempaan vanaankin pukkaa uutta haaraa. Tämä se jaksaa aina vaan, vaikka niin huonolla hoidolla onkin. Tai ehkä juuri siksi - raukka luulee, että kuolema korjaa ihan justiin, joten pakko yrittää lisääntyä.

Iloa loppuviikkoon!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kuvahaaste: päivä 20


Päivä 20: Teema "erilaiset"

Ja nyt puhutaan kissoista. Siitä, miten erilaiset nämä kaksi murua ovat. Siitä on piiitkä aika, kun meillä on viimeksi ollut tyttökissa. Olen ollut ehkä jotain 12-v. silloin. Sen jälkeen on ollut pelkkiä poikia. Pojat, ne on lunkia porukkaa. Ei murehdita turhista. Pääasia, että on ruokaa ja joskus, kun Helmi ei ole näkemässä, pääsee äiskän syliin vähän rapsuteltavaksi. Ulkona on paljon jännempää, mutta pienet aamupäiväunet voi vetäistä äiskän kirjoituspöydällä tai ehkä jopa äiskän vieressä sängyssä, jos on koko yön ollut palaveeraamassa naapurin kollin kanssa. 

Sitten on tämä Helmi. Siro ja varovainen nuori neiti, jota katsoo tarkkaan, mihin astuu ja syö nätisti muutaman naksun silloin tällöin. Tarkkailee ympäristöä suurilla pöllön silmillään ja pitää visusti huolen selustastaan koko ajan. Viihtyy enimmäkseen sisällä ja seuraa ulkomaailman elämää mieluummin turvallisesti lasin takaa kuin paikan päältä. Kantaa huolta kaikista perheenjäsenistä. Antaa satikutia huonosti käyttäytyvälle Vernerille ja pitää pientä nalkutusta yllä koko ajan. 


Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikki kuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva 

Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
 

Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva 

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Siellä, täällä ja synttäreillä

 Rintamamiestalon piha varjostavien mäntyjen keskellä näyttää aika toivottomalta...


 ...ainakin, jos vertaa meidän pihaamme täällä meren rannassa:
 Huomatkaa kauniit istutukset. Tuo timanttituija onkin aika ihmeellinen kaveri, kun iskin sen syksyllä tuohon koriin omassa mustassa muovipurkissaan. En siis istuttanut vaan tuo kori vaan peittää ruman muovipurkin. Siinä se on lionnut syyssateissa ja vedet jäätyneet muovitettuun rottinkikoriin. Ja se näyttää edelleen olevan ELOSSA. Jes!

Ja loppuun vielä päivän tärkein juttu: Nikillä on tänään 5-v. synttärit! 
Kuvissa Niki ja ystävänsä Nappi.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Sadepäivä

 Samettikukista jokainen siemen on itänyt ja ensimmäiset kasvulehdet näkyvät pienenpieninä sirkkalehtien välissä. Nämä on näitä varmoja kasvatettavia. Lisää vain vesi.
 Basilikat ovat vaatineet pitemmän itämisajan. Kaikissa purkeissa ei näy elämää, mutta onneksi kolmessa purkissa sentään on vauvoja, violetteja vauvoja. Tämä on nimittäin punalehtistä basilikaa. Kokeilen sitä nyt ensimmäistä kertaa. Varmasti aika hauskannäköistä salaatissa, voisin kuvitella.
Pelargoniat olivat itämisen suhteen tänä vuonna pienoinen pettymys verrattuna viime vuoteen, jolloin kaikki kylvämäni siemenet itivät. 'Video' F1 -lajikkeesta kymmenestä siemenestä vain kuusi iti. 'Horizon Blueberry Ribblestä' itivät lopulta kaikki, vaikka ensin näyttikin, että jäisi muutama tyhjä paikka. 'Raspberry Rippelistä' iti kuusi siementä kahdeksasta.

Täällä on tänään satanut vettä koko päivän - jee, lumet sulavat vauhdilla! Puolen päivän jälkeen sade taukosi sen verran, että ehdittiin Niksun kanssa juosta lenkki ilman pelkoa kastumisesta. No, Nikihän kastui sitten tietysti lenkin jälkeen perusteellisesti, kun kuratassu piti käyttää suihkun kautta. Olen jäänyt aika pahasti koukkuun tuohon juoksemiseen ja olen siitä kovin iloinen, olen nimittäin todellisuudessa aika laiska p*ska ja itsekurini on huono mitä tulee tällaisiin liikunnallisiin suorituksiin. Josko tästä tulisi nyt ihan tapa. Keskiviikkona käveltiin Nikin kanssa 18 kilsaa. Torstai ja perjantai olikin sitten ihan huilipäiviä, kun varpaissakin oli pieniä verenpurkaumia. 

Rauhallista saunaehtoota!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vihertää



Viikko sitten maljakkoon kerätyt syreenin ja norjanangervon oksat ovat alkaneet ihanasti vihertää. Koivunoksat antavat vielä odotuttaa itseään.

Kaikki kylvökset punalehtistä basilikaa ja kuukausimansikkaa lukuunottamatta ovat itäneet. Hentoa vihreää on nyt sisätiloissa yllin kyllin. Eikä enää kovin kauaa, kun sama sävymaailma löytyy ulkoakin.

PS. Ensi viikko vielä kotosalla ja sitten tositoimiin!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lisää tunnustusta

Tiinalta Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista sain tämän tunnustuksen, kiitos kovasti!

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

1. Puutarhainnostus alkoi jo joskus lapsena. Mulla oli sellainen maatilan elämästä kertova kirja, jossa talon emännällä oli keskellä pihaa kanaverkolla ympäröity pieni kukkatarha. Käytävä keskellä ja molemmin puolin ja päädyssä kukkia. Verkko oli ympärillä kai siksi, etteivät pihapiirissä asustelevat lemmikkieläimet päässeet tekemään tuhojaan. Halusin samanlaisen kukkatarhan ja sellaisen teinkin. Omassani ei tosin ollut verkkoaitaa ympärillä, mikä hieman laski sen hohdokkuutta lapsen silmissä. Tarhassani kasvoi ruohosipulia, krassia ja malvikkia.
Puutarhakoulun työharjoittelujaksolla se oman puutarhan laittaminen sitten vasta alkoi toden teolla kiinnostaa, kun näin, mitä kaikkia ihanuuksia myymälässä myytiin. Mielikuvitus alkoi laukata ja rahaa palaa. Puutarhablogin perustin samana keväänä. Ei kai tämä vouhotus ikinä lopukaan.

2. Omassa puutarhassa, niinkö? Ei niitä voi eritellä. Tunnearvoa on niillä kasveilla, joita mummuni on istuttanut. Siksi vanha omenapuun rähjäkin on vielä pystyssä. Ei vaan raaski. Iloinen yllätys oli mummun istuttamien malvojen siementen nouseminen uudelleen pintaan, kun kunnostin trekolia. Vuosikymmenten tauon jälkeen ne kukkivat puutarhassa jälleen.

3. Tämäpä vaikea kysymys. Liekö mulla mitään filosofiaa laisinkaan... Kaikki kukat saavat kukkia, kunhan ne sointuvat vieruskaveriinsa.

Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille, mutta jaan tämän tällä kertaa vain yhdelle blogille: Heddas, värikäs, kursailematon blogi, puutarha täynnä ihania väriyhdistelmiä ja herkullisia yksityiskohtia.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pink energy!


Tilasin NetAnttilasta mp3-soittimen. Tämä olikin ainoa laatuaan, kaikki muut olivat jotain isoja kännykännäköisiä podeja ja pädejä, joista meikäläinen ei ymmärrä mitään. Tarvitsen soittimen juoksua vauhdittamaan, en musiikkivideoiden katseluun. Walkmanissa on todella hyvä äänenlaatu ja tässä vekottimessa on tietokoneen USB-portin kautta ladattava AKKU, hallelujaa! Olen niin kyllästynyt kaikkiin patteritoimisiin vimpaimiin, jotka parin kappaleen tai kuvan jälkeen vilkuttavat "patteri lopussa". JA KATSOKAA MITKÄ VÄRIT! Soitin sointuu juoksutossuihini, polkupyörääni ja muutenkin suorastaan huutaa nimeäni.

Sisko latasi mulle nelisenkymmentä kappaletta, joista allaoleva on yksi hänen vinkkaamistaan. Tämän tahdissa nousee tossukin keveästi. Lähden nyt testaamaan,  miten kuulokkeet pysyvät päässä ja kuinka pian oma läähätykseni kuuluu voimakkaampana kuin musiikki.

Tunnustuksia ja haasteita

 

Kiitos Keittäjälle Punaiseen kouluun keväisestä tunnustuksesta!
Tunnustuksen voi saada blogi, jolla on alle 200 lukijaa. Tunnustus tulee antaa eteenpäin viidelle blogille. 


Kanelia ja kardemummaa -blogista sain haasteen paljastaa itsestään jotakin:


Lempiväri: vaaleanpunaisen eri sävyt
Lempieläin: kissa ja koira
Lempinumero: 2
Paras alkoholiton juoma: jäätee
Facebook vai Twitter: Facebook
Intohimoni: puutarhanhoito, sisustaminen, blogit ja bloggailu
Lahjojen antaminen vai saaminen: No molemmat tietty! :D Mutta antamisen riemu on kyllä ehkä vielä vähän kivampaa.
Mieleisin kuvio tai muoto: kaarevat ja pyöreät muodot
Paras päivä viikossa: lauantai
Lempikukkani: leikkokukista neilikat, puutarhan kukista pionit, syreenit ja omenankukat


Jaan sekä tunnustuksen että haasteen seuraaviin blogeihin:


torstai 15. maaliskuuta 2012

Kylvövideo

Lukijan pyynnöstä vähän kylvöohjeita, pitkästä aikaa näin videopostauksen muodossa. Jouduin vähän soveltamaan, kun kerkesin jo kylvää kaikki pelargonian siemenet,  mutta idea toivottavasti selviää. Paljon jäi varmaan sanomatta... Keskityin vaan siihen, että siemenet menisivät suurin piirtein oikeaan paikkaan ja jotain näkyisi myös kameran ruudulla. Hmm... Niin, multahan on tietysti kätevintä kastella etukäteen vaikka pesuvadissa. Multa on sopivan kosteaa, kun siitä nyrkkiin puserrettaessa tippuu pari pisaraa. Kylvöksiä kannattaa kastella sumupullolla, etteivät siemenet huuhtoudu mihin sattuu.


Niin ja nämä hommathan hoidetaan meillä normaalisti keskellä olkkarin plyysimattoa! ;)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kevään merkkejä

 Hmm... Taisin viime keväänä kritisoida ihmisiä, jotka lähtevät varjostuspeiteostoksille siinä huhti-toukokuulla. Lapioinpa siinä sitten eilen polun tuijien luokse ja kääräisin viime syksynä istutetut lapsoset peitteeseen. Liekö enää mitään vaikutusta, mutta luotan siihen, että paikka on tarpeeksi varjoinen, jotta mitään isompaa vahinkoa kävisi. Olen päättänyt, että nuo isommat tuijat pärjäävät jo ilman varjostusta.
 Köynnöshortensian punertavat silmut ovat jo täydessä valmiudessa odottelemassa aikaa parempaa. Viime keväänä lehdet olivat jo puhjenneet, kun halla vähän puraisi. Onneksi tilanne korjaantui.
Anteeksi, että edes näytän tällaisen kuvan :D Eiköhän tätä valkoista tatinaa ole nähty muutenkin jo ihan tarpeeksi. Oikeesti sitä on aika vähän tuolla puutarhan puolella, tähän etualalle on vaan lapioitu suuri osa pihan lumista. 

Eilen me Nikin kanssa tehtiin vähän kylvöhommia. Niki levitteli multaa ja mä kylvin. Niki ois muuten tehnyt koko homman ite, mutta ei ne pikkuriikkiset siemenet oikein tahdo sopia hänen isoihin kouriinsa ;) Multiin pääsivät pelargoniat 'Viola' (sekoitus erivärisiä), vanha tuttu Raspberry Rippel' sekä 'Horizon Blueberry Ribble', joka on muutoin kuin edellämainittu mutta vaaleampi lohenpunainen. Tästä linkistä näet kuvan. Lisäksi kylvin matalaa punaista samettikukkaa, kukkakaalia, ruusukaalia ja kuukausimansikkaa. 

Vinkkinä niille, jotka ovat jo luopuneet toivosta yrittää kasvattaa kotioloissa yhtään mitään: kasvattakaa pelargonioita ja samettikukkia! Maailman helpoimmat ja kiitollisimmat kasvatit. Eipä tartte muuta tehdä kuin antaa vettä ja myöhemmin vähän lannoittaa sekä napsaista samettikukista ekat kukkanuput veks, jotta lähtevät haaroittumaan.

Onnistuneita kylvöksiä!


PS. Pitäiskö tällä blogilla teidän mielestänne olla Facebook -sivu? Helpottaako se joidenkin, kenties blogittomien, lukijoiden seuraamista? Totta puhuakseni loin jo sivun Facebookiin, mutta poistin sen saman tien, kun ajattelin, ettei se ehkä ole niin välttämätöntä?

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Päiväunia



Helmi kauneusunilla. Aamuiset rähmätkin vielä silmissä.

Äiskän päiväunet taas näyttävät tältä:




Haaveostoslistaa on täydennetty pitkin talvea. Koska kaikkea ei voi kerralla ostaa, pitää laittaa haaveet tärkeysjärjestykseen. Ja se se vasta vaikeaa onkin!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Since 2008

Koska blogini on saanut paljon uusia lukijoita sitten kevään 2008, jolloin vanhassa blogissa kerroin puutarhaprojektin edistymisestä, ajattelin, että on ehkä paikallaan vähän tarinoida siitä, miten ja mistä kaikki alkoi. 

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2007 ja kirjoitusten jälkeen olin reilun kuukauden eräällä taimistolla pakkaamassa puiden taimia ja luin varsin laiskasti suomen kielen ja kirjallisuuden pääsykokeisiin eikä sitten lopulta ollut mikään yllätys, etteivät yliopiston ovet avautuneet.  Hain opiskelemaan myös fysioterapiaa, mutta ei lykästänyt sielläkään suunnalla. Heinäkuussa äitini bongasi lehdestä ilmoituksen, että Kokemäellä olisi vielä vapaita paikkoja puutarhurilinjalla. Laitoin koulutuspäällikölle sähköpostia ja pääsin kouluun. Kauheella kiireellä aloimme etsiä mulle asuntoa Kokemäeltä, koska ajatus asuntolassa asumisesta ei viehättänyt laisinkaan. Elokuussa 2007 muutin sitten Kokemäelle omaan vuokrakämppään ja aloitin puutarhuriopinnot. (Syyskuussa hankin kaverikseni Nikin).

Keväällä 2008 oli ensimmäinen työharjoittelujakso, jonka suoritin Porin Multasormessa. Olin aluksi kukka- ja puutarhakaupan puolella, mutta kevään ja kesän mittaan ajatukset muuttuivat ja vaihdoin kesken kaiken viherrakennuspuolelle. Tästä ylläolevasta kuvasta tämä puutarhaprojekti lähti liikkeelle. Kyseessä on siis vanhempieni rintamamiestalon piha, jonka trekoli (trädgård) oli ajan mittaan villiintynyt ja kasvanut täyteen ruohoa, sammalta, lupiineja, päivänkakkaroita... Kaksi vanha viinimarjapensasta, mustialanruusu, vanha omenapuu... Siinä kaikki.

 Projekti oli alusta asti minun ideani ja minun hommani. Ei sillä, että olisin kaveria edes halunnut. Kaikki vapaapäivät käänsin maata talikolla ja kärräsin monen monta kottikärryllistä ruohotuppaita tunkiolle. Ensimmäiset kasviostokseni olivat kaksi timanttituijaa, kolme puksipuuta, alppiruusu 'Haaga', kiinanpioni 'Sarah Bernhardt' ja komeasinikuunlilja 'Frances Williams' sekä lajitelma erilaisia kivikkokasveja.

 Perunamaa oli ensimmäiset pari vuotta oman onnensa nojassa, kun kunnostin trekoli-osuutta. Kun trekolista alkoi tila loppua joskus 2010, laajensin pikkuhiljaa perunamaan puolelle ja huvimajan ympärille.

 2008 ei ollut vielä tietoakaan kasvihuoneesta tai huvimajan ympärille levittäytyvästä kukkapenkistä.

 Trekolin takaosan sain käännettyä 2009 keväällä. Tässä 2008 otetussa kuvassa on ruohikko vielä valtoimenaan.

Käytin nurmireunanauhaa rajaamaan käännettyjä alueita, ettei samaa urakkaa tarvitse ihan heti aloittaa uudestaan. Mansikat olivat ensimmäisen kesän trekolissa, samoin sipulit, jotka olivatkin komeita!

On tässä sentään jonkin verran eroa ihan ensimmäiseen kuvaan, vai mitä? 

 Perunamaan puolelle taisin laajentaa ekan kerran 2010, kun istutin sinne omenapuu 'Jättimelban' ja sekä 'Tohtorin päärynän' ja muutamia marjapensaita. Viime kesänä istutin lisää marjapensaita ja tehtiin kaksi viljelylaatikkoa. Tälle keväälle olen tilannut toiset kaksi lisää. Koska perunamaalle on aikanaan tuotu savimaata jostain, se on aika raskas kääntää käsin. Siksipä tahti on varmasti aika lailla hitaampaa kuin trekolin puolella. Lisäksi perunamaan on vallannut juolavehnä, joka onkin kamala riesa. Viljelylaatikoiden väliin jäävät käytävät aion tulevana kesänä kattaa joko kuori- tai olkikatteella.

Kasvihuoneen isä teki toissakeväänä ja viime keväänä sisustin sitä vähän uusiksi. Saas nähdä mitä siellä tulevana kesänä kasvatetaan. Varjostavia mäntyjä ei ole vieläkään kaadettu, mur!



Vanhoja puutarhakuvia on mukava katsella ja huomata vuosien aikana tapahtuneen muutoksen ja omien kättensä jäljen puutarhassa. Nyt aloitetaan viidettä kautta tämän puutarhan parissa ja paljon on suunnitelmia ja tehtävää. Hiljaa hyvä tulee :)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Rannassa








Pakkohan tätä auringonpaistetta nyt on kuvata! Joka päivä... Tosin en usko, että kenelläkään alkaa tehdä pahaa näitä kuvia katsellessa ;)
PS. Eilen oli kausityöntekijöiden koulutuspäivä, kolmen viikon päästä alkaa työt. 
Tästä se taas lähtee!

Niin joo ja hyvää Naistenpäivää!