2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

torstai 27. syyskuuta 2012

Kotona vaan

 Ollaan vaan oleiltu kotona kynttilöitä poltellen ja torkkupeittoa kutoen.

 Niki sai edellispäivänä kohtauksen, jonka vuoksi poika on nyt äidin erityistarkkailussa. Vielä ei tiedetä, mistä kohtaus johtui. Oliko se lievä epilepsiakohtaus vai jokin neurologinen häiriö. Kävely meni omituiseksi ja lopulta koira ei pysynyt pystyssä vaan kaatui leuka edellä lattialle. Kohtaus meni ohi parissa kolmessa minuutissa.

 Velipojan vieressä on hyvä ottaa pienet päivätirsat. Tämä viikko otetaan ihan rauhallisesti, käydään vaan välillä pissareissulla pihalla.

 Verneristä on tullut oma itsensä vuoden mörököllijakson jälkeen. Poika tulee syliin ja kehrää kovaäänisesti, puskee ja katsoo lentosuukko -ilmeellä äiskää ja nuolee käsiä ja naamaa. Helmistä on vuorostaan tullut vähän etäinen, ehkä hän on niin hieno aikuinen nainen jo...

 Tämä kori maksoi yhden pusun verran (terkkuja!) ja käärin siihen ylimääräiset peitot säilöön. Kyllä on koiran haju piukassa, kun pesunkin jälkeen tuo kukkakuvioinen haisi ihan koiran rasvaiselta turkilta. Eikun kun uudestaan koneeseen.

 Katselin viimevuotisia kuvia vastahankitusta huonekuusesta ja on se ainakin vähän tuuhistunut ja kasvanut vajaan vuoden aikana. Koko kesän se viihtyi ulkona terassilla.

 Meillä on aika ruusuista ja hempeää, ehkä jo liiankin. Kaipaan vähän maanläheisempiä rauhallisia sävyjä.

 'Mårbacka' saa ja kuuluu olla oma hempukka itsensä.

Kaikki on pinkkiä patalapuista lähtien!

Vettä on loikottanut koko päivän enemmän tai vähemmän kaatamalla ja aamulla heräsin ukkosen jyrinään. Aikamoinen syyssää!

Rauhaisaa torstai-iltaa!

7 kommenttia:

Katja Lammi kirjoitti...

Ihan kamalimmillaan ollut syys-sää tälläviikolla ja etenkin tänään aamupäivällä,kun satoi ja tuulikin kovemmin.
Kynttilöiden voimalla ja torkkupeiton kutomisen voimalla täälläkin menty tämäpäivä :)

Voi harmi koiran vaivaa:C
Oman koiran tuonsorttiseen vaivaan vika löytyi korvan tasapainoelimestä.

Ihania värejä sulla on nyt talossasi,mutta ymmärrän kyllä,että silloin tällöin vaihtelu virkistää.
Itsellä käynyt mielessä punaisen ottaminen piristämään tätä valko-ruskea-beige-värimaailmaa,mutta saas kattoa otanko vai en ;)

Saila kirjoitti...

Voi, ukkonenkin! Jaahas. Täällä on ollut pilvistä, paitsi yhdessä vaiheessa aurinko yhtäkkiä paistoi, mutta vartin päästä oli jo hävinnyt. Toisaalta tuuleton ja pilvinen, ihan vähän tihkuinen sää on hyvä sipuleiden istuttamiseen ja kasvien siirtelyyn, sitten alkoikin tulla nälkä ja samalla sataa runsaammin: merkki siitä, että on aika viedä työkalut vajaan.
Ihanat nuo kaverukset sohvalla ♥ Toivottavasti Nikin vaiva selviää eikä uusia kohtauksia tule.

Tiina kirjoitti...

Katja: On kyllä, ei juurikaan tee mieli ulkoilla. Pidän enemmän kuivista, kuulaista syysilmoista mutta ehkä nyt on jo liian myöhäinen ajankohta niille...

Korvaa en tullut ajatelleeksikaan eikä eläinhoitajakaan. Toisaalta se näytti kyllä enemmän siltä että jalat eivät vaan toimi/ei hahmota kroppaa kuin että tasapaino olis menny.

Saila: Täydellinen istutusilma sulla siellä siis :) Toivotaan, ettei tule uusia kohtauksia, näytti aika hurjalta :/

intopii kirjoitti...

Voi pientä Nikiä! Toivottavasti vaiva selviää, eikä ainakaan toistu.

Verneri vaikuttaa melko tyytyväiseltä elämäänsä. Ja emäntäänsä :-) Ihanaa!

Hyvät on sadesään harrastukset sinulla. Oivalliset, suorastaan. Minkälaista torkkupeittoa neulot (jos olet näyttänyt sen täällä, mulla on mennyt ohi)?

Terkkuja sinne teille kaikille!

Tiina kirjoitti...

Toivotaan, toivotaan. Ainakin koira on ollut kohtauksen jälkeen oma normaali itsensä.

En ole vielä näyttänyt sitä täällä, se edistyy vähän hitaalloisesti :P Se on beige ja siinä on kuviona erilaisia palmikoita.

Laura kirjoitti...

Tuo huonekuusi on kyllä kivan näköinen. Kestääköhän se ilmastoidun talon talvea? siis että tarviiko ilmankosteus olla sille kovempi? Ois kiva ostaa tollainen.

Koiran kohtaus varmaan säikäytti, et mikä nyt on. Toivottavasti toipunee eikä kohtaukset toistu!

Tiina kirjoitti...

Laura: Huonekuusi on entisaikojen huonekasvi, jotka viettivät talven viileinä pidettävissä saleissa. Miten se viihtyy ilmastoidussa talossa, se pitää varmaan kokeilemalla selvittää.

Toivotaan parasta <3