2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

torstai 7. kesäkuuta 2012

Mormors perenner

 Mummun vanhat perennat ovat elpyneet. Vähän aikaa sitten löysin esikot keittiön ikkunan alla olevasta penkistä ja eilen peratessani trekolia tein taas uuden löydön: akileija! Äidillä ei ole näitä ollut, joten ovat mummun aikaisia. Ilmeisesti siemenet ovat tulleet uudelleen pintaan, kun olen myllännyt maata. Kolmas löytö ovat nämä kielot. Kyykistelin arovuokkoja katselemassa, kun hoksasin toisenlaiset valkoiset kukat ja huumaavan tuoksun. Huusin äidin paikalle ja sain kuulla, että mummulla oli tässä seinänvieruspenkissä myös kieloja, jotka kukkivat nyt ensimmäistä kertaa ties moneenko vuoteen! Voi tätä onnea.


 Myös idänvirpiangervo on mummun aikaisia kasveja. Tämän siirsin monta vuotta sitten ulkosaunan seinän vierestä, jossa se kitui laihassa ja rutikuivassa maassa. Nyt se voi mainiosti trekolin puolella. Sillä on kauniin pitsimäiset kukinnot. Kukinta alkaa, kun norjanangervo lopettelee. 

Tämä on aika mielenkiintoista. Olin 2-vuotias, kun mummu kuoli, joten mulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä. Nyt tutustun hänen puutarhaminäänsä pikkuhiljaa näiden kasvilöydösten kautta.

Mitä löytöjä sinä olet tehnyt?

9 kommenttia:

Keittäjä kirjoitti...

Taitavat olla mummun yllätyslahja sinulle!

AnnaW kirjoitti...

Ihania löytöjä! Voin vain kuvitella miten tärkeiltä ne tuntuvat<3

Valitettavasti en pääse enää mammani puutarhaan mutta sukulaisilta usein kyselen mamman lempikasveista, kun ne eivät itseäni yli kymmenen vuotta sitten kiinnostaneet. Nyt kiinnostaisi!

Meidän puutarhasta löytyy myös uusia juttuja. Edustuspenkissä huomasin juuri muutama päivä sitten pienen ruusun alun, jota ei vielä joku aika sitten ollut! Olen kanssa myllännyt koko penkin ja saanut muun muassa vaaleat iirikset taas arvoiseensa vähemmän rehevään ympäristöön.

Marja-Leena kirjoitti...

Kuvasi ovat ihastuttavia!

Tiina kirjoitti...

Keittäjä: Niin taitavat olla :)

AnnaW: Onneksi on ihmisiä, joilta kysellä asioista, joita ei itse muista. Mukavat kasviyllätykset ovat ihan parhaita puutarhassa!

Marja-Leena: Kiitos :)

Mari kirjoitti...

Minäkin olen siirtänyt isänäidin ruusun ja suopayrtin puutarhaan. Ruusu on selvinnyt talvesta, suopayrtistä en vielä ole varma, kun en muista tarkkaan mihin kohtaan se istutin enkä tunnista :DDD
Mummuni kuoli kun olin pikkuinen, noin 5-vuotias, joten muistikuvia ei juuri ole, mutta kuulemma hän tuli aina ensin minun huoneeseen höpöttelemään juttuja kanssani, kun tuli kylään ja kuulemma muistutan ulkonäöltäni häntä. Tyttäreni sai hänen toisen nimen toiseksi nimekseen, koska se on niin kaunis. Itseasiassa koko nimi on kaunis (Saima Seliina) :)

J kirjoitti...

Onpas nätti kuva toi vika! :)

Tiina kirjoitti...

Mari: Mäkin olen aika lailla isänäidin näköinen, mitä hänen nuoruusvuosien kuviaan olen nähnyt. Tulipa muuten noista nimistä mieleen, etten ede tiedä, mikä mummun toinen nimi oli tai oliko sitä ylipäätään.

J: Kiitos :) Tykkään myös, vaikkei se mitenkään erikoinen ole. SIinä vaan on sitä jotain.

Sirkka kirjoitti...

Voin kuvitella kuinka onnellinen olit huomatessasi rakkaat perennasi nähdessäsi ja siitä ne lähtevät sitten pikkuhiljaa leviämään.
Minun ystäväni muutti muutama vuosi pois ja hän antoi minulle pihaltaan kieloja ja just eilen kävin niitä vilkaisemassa siellä ne kukkivat myös arovuokkojen lomassa.
Istutin kolme arovuokkoa viime vuonna.

Tiina kirjoitti...

Olen kyllä tosi onnellinen näistä löydöistä :) Nyt yritän vaalia niitä parhaani mukaan ja saada ne lisääntymään puutarhassa.