2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kuusaman kukkia ja hajanaisia mietteitä

 Joskus on hyvä jättää lehti postilaatikkoon.

Joskus on hyvä olla avaamatta radiota kotimatkalla ja ajella verkkaisesti vailla kiirettä peltojen ja metsien läpi kiemurtelevaa pikkutietä. Panna merkille vanhan puutalon kauniit ristikkoikkunat, ihastella koiranputkia ja leinikkejä tien pientareilla. Ihastella tiheää mereltä nousevaa sumuverhoa, joka tunkeutuu metsän läpi ja kietoutuu pellonreunoihin ja niitylle.

 Joskus on hyvä olla ihan ypöyksin ja hiljaa, kuunnellen omia ajatuksiaan.


 Suomen kesä on niin kovin kaunis...

 Rakastan kotipaikkaani. Haluan ostaa sen sitten joskus, remontoida sen vanhanaikaisesti, laittaa pihasaunan kuntoon, istua pikkuruisessa saunassa, juoda virvoittavaa jääkylmää kaivovettä vesikupilla sinkkisaavista niin kuin isäkin teki pikkupoikana. Kuivatella saunakamarissa, nuuhkia vehnäpellon voimakasta tuoksua elokuisessa illassa hiukset vielä kosteina.

 Pihalle on ilmestynyt jostain tädykkeitä. Niitä on useassa paikassa. Toivon, että ne viihtyvät, sillä ne ovat valtavan suloisia.

 Tummakurjenpolvien kukissa käy kova surina. Nämä ovat parhaimmillaan suurena ryhmänä, sillä yksittäinen kukka ei ole kovinkaan näyttävä ja ne tuntuvat aina osoittavan johonkin muualle kuin katsojan suuntaan.


Yllä kuvatulla kotimatkalla mut valtasi taas halu kirjoittaa runoja. Viimeisestä runosta on aikaa vuosi tai kaksi.

Rauhallista maanantai-iltaa!

12 kommenttia:

Keittäjä kirjoitti...

Ihana runo. Todella tunnelmallinen ja käsinkosketeltava.

Saila kirjoitti...

Voi, minulle kohosivat ihan kyyneleet silmiin kun kirjoitit kotitalostasi. Jos minulla olisi sukutalo, niin olisin tuntenut samoin, halunnut jatkaa omalta osaltani... valitettavasti sellaista ei ollut, suvun kesähuvila oli mutta se myytiin, paljon meidän suunnilleen samanikäisten serkusten shokiksi noin kymmenen vuotta sitten. Ne lapsuuden kesät, isovanhemmat, kaikki ne muistot... no, ovathan ne tallella mutta olisi hienoa jos paikkakin olisi! Sinulla se on, ihan mahtavaa!
Jutuistasi henkiikin se vanhan ja omien juurten arvostus, joka on kovin hienoa ja arvostettavaa. Pidä se!
Niin ihanat kuvat, ekaan kuvaan voisi upota... minäkin olen hurjan iloinen nurmitädykkeestä, se on suloinen ja tännekin se on jostain ilmestynyt.

Maria kirjoitti...

Kylläpä keroit ja kuvitit kauniisti ajatuksesi. Ihanaa, että voit vähitellen laittaa kotitalosi pihapiiriä ja puutarhaa omaksi ja perheesi iloksi sillä ajatuksella, että paikan tarina jatkuu työsi myötä.

AnnaW kirjoitti...

Runollisen kauniita kuvia ja herkkiä sanoja <3

J kirjoitti...

Ihan älyttömän kauniita kuvia(!) ja vielä kauniimpia ajatuksia! Voi että, olipa suloinen tuo vesikuppijuttu, enpäs tiennytkään sellaisesta :)

Onko kenties pitkällä putkella kuvattuja?

J kirjoitti...

Niin ja ristikkoidea, ei huono lainkaan, itse asiassa tosi hyvä! Vielä kun paneloitaisiin uudelleen ulko-ovet (pitääkin muistuttaa isää siitä, kun niitä paneeleja kerran on!) ja irrotettaisiin mineriitit ja kunnostettaisiin ulkoverhous.... :P Mutta siihen isä ei taida suostua :)

Tiina kirjoitti...

Keittäjä: Kiitos :)

Saila: Täällä taitaa olla niin hempeä tunnelma, että täytyy varata paketillinen nenäliinoja koneen viereen ;) Nyt ajattelin vaalia noita mummun kasveja ja istuttaa uusia sellaisia, joita tiedän täällä olleen. Esim. humala pihasaunan tolppaan kiipeämään. Vanhanajan perennoja myös lisää. Nuo tädykkeet olivat tosi iloinen juttu :)

Maria: Kiitos :) Olen jo mielessäni remontoinut talon lattiasta kattoon :)

AnnaW: Kiitos :)

J: Autotallin vintillä on se saavi, jossa kylmää vettä pidettiin. Aion hakea sen alas sieltä. Juu, pitkällä pitkällä :) Näin kotimatkalla nuo ristikot yhden talon ikkunoissa, noi on pakko saada. Ehkä jo tänä kesänä, jos isä ehtis tehdä. Ja ne ovet! Ulkoverhoiluun se ei suostu, se jää sit mun hoidettavaks ;P

Katja kirjoitti...

Olipas tunnellmallinen postaus <3

Tiina kirjoitti...

:)

Sirkka kirjoitti...

Kauneimmat muistot säilyy ain ja hyvä niin ja kun uskoo ja toivoo niin aika näyttää sen ja ilon tunne on suunnaton!
Kaunista ja rauhaisaa juhannuksen aikaa yö on taikaa...

pioni kirjoitti...

Mukava, että haluat joskus omaksesi lapsuuden kotitalosi ja haluat kunnostaa sen vanhaa kunnioittaen.

Toisinaan on hyvä vain olla, antaa kiireen mennä omia menojaan. Siihen rumbaan pääsee kyllä hyvin nopeasti taas takaisin.

Ihanaa juhannusta sinulle!

Tiina kirjoitti...

Sirkka: Totta. Kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu. Ja kiitos :)

Pioni: Joo, sit olis pihakin jo aika hyvällä mallilla silloin ;) Kiitos samoin!