2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Since 2008

Koska blogini on saanut paljon uusia lukijoita sitten kevään 2008, jolloin vanhassa blogissa kerroin puutarhaprojektin edistymisestä, ajattelin, että on ehkä paikallaan vähän tarinoida siitä, miten ja mistä kaikki alkoi. 

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2007 ja kirjoitusten jälkeen olin reilun kuukauden eräällä taimistolla pakkaamassa puiden taimia ja luin varsin laiskasti suomen kielen ja kirjallisuuden pääsykokeisiin eikä sitten lopulta ollut mikään yllätys, etteivät yliopiston ovet avautuneet.  Hain opiskelemaan myös fysioterapiaa, mutta ei lykästänyt sielläkään suunnalla. Heinäkuussa äitini bongasi lehdestä ilmoituksen, että Kokemäellä olisi vielä vapaita paikkoja puutarhurilinjalla. Laitoin koulutuspäällikölle sähköpostia ja pääsin kouluun. Kauheella kiireellä aloimme etsiä mulle asuntoa Kokemäeltä, koska ajatus asuntolassa asumisesta ei viehättänyt laisinkaan. Elokuussa 2007 muutin sitten Kokemäelle omaan vuokrakämppään ja aloitin puutarhuriopinnot. (Syyskuussa hankin kaverikseni Nikin).

Keväällä 2008 oli ensimmäinen työharjoittelujakso, jonka suoritin Porin Multasormessa. Olin aluksi kukka- ja puutarhakaupan puolella, mutta kevään ja kesän mittaan ajatukset muuttuivat ja vaihdoin kesken kaiken viherrakennuspuolelle. Tästä ylläolevasta kuvasta tämä puutarhaprojekti lähti liikkeelle. Kyseessä on siis vanhempieni rintamamiestalon piha, jonka trekoli (trädgård) oli ajan mittaan villiintynyt ja kasvanut täyteen ruohoa, sammalta, lupiineja, päivänkakkaroita... Kaksi vanha viinimarjapensasta, mustialanruusu, vanha omenapuu... Siinä kaikki.

 Projekti oli alusta asti minun ideani ja minun hommani. Ei sillä, että olisin kaveria edes halunnut. Kaikki vapaapäivät käänsin maata talikolla ja kärräsin monen monta kottikärryllistä ruohotuppaita tunkiolle. Ensimmäiset kasviostokseni olivat kaksi timanttituijaa, kolme puksipuuta, alppiruusu 'Haaga', kiinanpioni 'Sarah Bernhardt' ja komeasinikuunlilja 'Frances Williams' sekä lajitelma erilaisia kivikkokasveja.

 Perunamaa oli ensimmäiset pari vuotta oman onnensa nojassa, kun kunnostin trekoli-osuutta. Kun trekolista alkoi tila loppua joskus 2010, laajensin pikkuhiljaa perunamaan puolelle ja huvimajan ympärille.

 2008 ei ollut vielä tietoakaan kasvihuoneesta tai huvimajan ympärille levittäytyvästä kukkapenkistä.

 Trekolin takaosan sain käännettyä 2009 keväällä. Tässä 2008 otetussa kuvassa on ruohikko vielä valtoimenaan.

Käytin nurmireunanauhaa rajaamaan käännettyjä alueita, ettei samaa urakkaa tarvitse ihan heti aloittaa uudestaan. Mansikat olivat ensimmäisen kesän trekolissa, samoin sipulit, jotka olivatkin komeita!

On tässä sentään jonkin verran eroa ihan ensimmäiseen kuvaan, vai mitä? 

 Perunamaan puolelle taisin laajentaa ekan kerran 2010, kun istutin sinne omenapuu 'Jättimelban' ja sekä 'Tohtorin päärynän' ja muutamia marjapensaita. Viime kesänä istutin lisää marjapensaita ja tehtiin kaksi viljelylaatikkoa. Tälle keväälle olen tilannut toiset kaksi lisää. Koska perunamaalle on aikanaan tuotu savimaata jostain, se on aika raskas kääntää käsin. Siksipä tahti on varmasti aika lailla hitaampaa kuin trekolin puolella. Lisäksi perunamaan on vallannut juolavehnä, joka onkin kamala riesa. Viljelylaatikoiden väliin jäävät käytävät aion tulevana kesänä kattaa joko kuori- tai olkikatteella.

Kasvihuoneen isä teki toissakeväänä ja viime keväänä sisustin sitä vähän uusiksi. Saas nähdä mitä siellä tulevana kesänä kasvatetaan. Varjostavia mäntyjä ei ole vieläkään kaadettu, mur!



Vanhoja puutarhakuvia on mukava katsella ja huomata vuosien aikana tapahtuneen muutoksen ja omien kättensä jäljen puutarhassa. Nyt aloitetaan viidettä kautta tämän puutarhan parissa ja paljon on suunnitelmia ja tehtävää. Hiljaa hyvä tulee :)

19 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Olipahan tosi kiva postaus, kiitos Tiina! Minäkään en ole seurannut blogiasi alusta asti, jotan tuo ihan alkuvaihe ei ollut tiedossa eikä sekään, että ihan muutamassa vuodessa olet tehnyt KOKO puutarhan! Jotenkin luulin, että siellä oli jotakin ennestään, mutta voi todellakin suunnilleen sanoa ettei ollut mitään. Vanhempasi ovat varmasti tosi iloisia ja ylpeitä!
Hauska tuo trekoli-sana, Turun suunnalla jotkut sanovat myös trekooli. Mun esiäiti oli muuten Kokemäeltä kotoisin...
Ja se tärkeä kysymys, onko nuo puksit vielä hengissä? Muistaakseni näin joskus blogissasi jonkun puksipuun.
Sitten joskus jos kunnostat vanhaa taloa, niin tää kuva-arkistojen selailu on silloinkin antoisaa ja henkisesti tärkeää, muista sitten ;-)

Annu kirjoitti...

Oli todellakin kiva postaus! En myöskään ole alusta lähtien seurannut kirjoituksiasi niin oli mukava nähdä mistä olet lähteny liikkeelle! Hurjan hieno muutos! :)

Tiina kirjoitti...

Saila: Kiitos :) Joo, aikalailla tyhjästä tämä on nyhjästy pala palalta edeten ja käsipelillä. Ja kyllä, puksipuut ovat kaikki hengissä ja oikein hyvinvoivia. Niitä on kolme siinä lähellä allasta pöllikäytävän vieressä ja neljä uutta olen istuttanut portin viereen, missä on muun muassa se 'Hopa'. Kaikilla on hyvin vettä läpäisevä kasvualusta ja kun on metsää ympärillä, ei ole vaaraa kylmistä tuulista.

Annu: Kiitoksia paljon :) Joo, ajattelin, että tämä voisi olla aika valaisevaa myöhemmin mukaan tulleille ihmisille eli oikeastaan suurimmalle osalle porukasta.

J kirjoitti...

Olipa tosiaan ihana postaus! Ja jestas miten erilaiselta meidän piha on näyttänyt.... Sä oot tehnyt siitä niin ihanan runsaan ja kukkivan :)

Kivat kuvatekstit ja reunat :)

Tiina kirjoitti...

Kiitos! :) Ei sitä enää muista niin selvästi, mistä lähdettiin liikkeelle. Joskus pitää vähän katsastella vanhoja kuvia :)

Laura kirjoitti...

Oli kyllä todella kivaa lukea tarinaasi, mistä kaikki sai alkunsa ja mitä kaikkea on tapahtunut matkan varrella.=) Oot tehnyt kyllä ison työn.=)

Tiina kirjoitti...

Kiitos, Laura :) Mukavaa, kun olette kaikki tykänneet tästä postauksesta. Tälle taisi olla siis vähän tilaustakin.

Sirkka kirjoitti...

Kerrassaan ihanat muistot kertomuksineen! Onnnittelut!

Hyvää illanjatkoa teille<3

Tiina kirjoitti...

Kiitos :) Kuin myös sinne!

Heidi kirjoitti...

No on kyl tosi kiva postaus ja niin hyvät kuvat! Hyvää jälkeä olet saanut aikaseks trekolis! :D

Mulla on aika heikosti viihtyny puksipuut, ehkä huono maa ja kuivuus on syynä. Paitsi sitten isopuksipuu Faulkner, se on tosi rehevä ja tummanvihreä, viihtynyt paikallaan jo kolme kesää vanhan omenapuun alla multavassa maassa.

Tiina kirjoitti...

Kiitos! :) Mulla on kaikki noita pienempiä, mitä noi nyt sit onkaan virallisesti.

TeSa kirjoitti...

Kauniisti vihertää.
Kun tekee hiljaksiin, ehtii seuraamaan mikä kasvi viihtyy paikassaan, ei täydy jatkuvasti olla siirtelemässä.
Ollapa jo kesä!

Tiina kirjoitti...

Juu, no tuota siirtelyä ei kyllä oo tarvinnu harrastaa :) Älä muuta sano... Unelmoin sinisestä pilvettömästä taivaasta ja lämmöstä.

Maria kirjoitti...

Paljon olet saanutkin aikaan! Nuo viljelylaatikot ovat tosi hauskan näköiset,kun laudat ovat eri sävyisiä, hyvännäköistä kierrätystä! Puutarhaa kuuluu todella luoda ajatuksella ja ajan kanssa, kiire ja kaikkivalmiinaheti -mentaliteetti ei toimi ainakaan mun kohdalla.

pioni kirjoitti...

Tälläisia on erittäin kiva lukea ja katsella, mitä on vuosien kuluessa pihalla "tapahtunut". Siis kuinka paljon on saanut aikaan kaikkea ihanaa. Ja uusi kesä tulossa...

Kanelia ja kardemummaa kirjoitti...

Tosiaan, huippukiva postaus! Ja hirveän homman olet tehnyt! Mutta on ihanaa nähdä muutos, ja vieläpä noin iso noin lyhyessä ajassa.

Tiina kirjoitti...

Maria: Kiitos :) Juu, ei puutarhanhoito oo mitään hätästen ihmisten hommaa, se on tullu monesti todettua.

Pioni: Jep :) Maltan tuskin odottaa, että pääsee taas pihalle touhuamaan!

Kanelia ja kardemummaa: Kiitos :) Joskus on hyvä muistuttaa mieleen mistä on lähtenyt ja että paljon on jo saatu aikaan.

Keittäjä kirjoitti...

Vautsi! Tämä oli kyllä hyvä postaus. Olen myös laittanut meidän pihaa hitaasti, ettei vain tule virheratkaisuja. Ollaan kuusi vuotta asuttu, enkä ole tehnyt mitään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Olet kyllä tehnyt paljon töitä, mutta tulos on kyllä loistava!

Tiina kirjoitti...

No sekin pitää paikkansa! :D Ei kai ilman suunnitelmaa voi ryhtyä töihin ;) Ja kiitos.