2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Keväthangilla

 Kolmatta päivää pilvettömältä taivaalta hehkuva aurinko houkutteli tutulle peltolenkille.

 Hangesta kuuluu mielenkiintoisia ääniä. 

 Peltojen keskellä hiljaisuuden rikkoo vain kauempaa vaimeana kuuluva sirkkelin ääni ja haavan oksille unohtuneiden lehtien rapina.

 "Tästä ne sudet on menny ihan varmana! Älä pelkää äiskä, mä suojelen sua."

 "Joo, tuonne ne meni. Nuuh nuuh..."


 Aurinko tekee tehtävänsä. Lumi on sulanut lämpimältä rinteeltä. Ei aikaakaan, kun näillä paikoin saa pitää varansa ikävien lämmittelijöiden suhteen.

 Eilen potkoteltiin kelkalla pellolla ja puissa ja heinissä oli isoja jäähippuja. Yön aikana ne olivat sataneet alas oksilta muodostaen koivulle kimmeltävän alustan.




Nautitaan auringosta!

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Siis niin ihanaa! Tämä pilvetön taivas on uskomaton, ja mitä tämä saakaan aikaan mielentilassa. Tässähän lähes hullaantuu!
Minullekin tulivat ikävät lämmittelijät äsken mieleen, kun kävin venevajalla. Sen kivirakenteinen laituri on vielä lumen ja jään vallassa, mutta kuukauden päästä saattaa kivien välissä pilkottaa inha luikerteleva kimppu, yyh.
Niki on niin rohkea ♥
Teidän pellonpenkka näyttää ihan tasan samalta kuin täällä tienpenkka juuri kylälle tultaessa: männyt, etelärinne, kuivunut heinä ja parin metrin sula maakaistale. Voi jee!

Tiina kirjoitti...

No älä muuta sano, intoa ja energiaa ois vaikka mihin!

Ikävät lämmittelijät aiheuttavat lenkkipolkujen muutoksen, silloin pysyttelen mieluusti ihan vaan teillä enkä poikkea heinikoihin enkä kivikoihin. Niki vois olla vielä niin tyhmäkin, ettei osais edes varoa.

AnnaW kirjoitti...

Niin on kyllä ollut kaunis ilma että!!!! Ja kauniita kuvia olet taas ottanut :) Meillä ei vielä maata näy...mutta terassin olin lapioinut tyhjäksi lumesta, jotta penkille voi käydä kahvittelemaan auringon helliessä ihoa <3

Tiina kirjoitti...

Kiitos :) Ei täälläkään muualla näy kuin etelärinteillä vähäsen.

Katja kirjoitti...

Kivasti jo aurinko lämmittelee lenkkeilijöitä. Koiranikin nauttii,kun saa vedellä pitkin pellon kantavaa hankea :)

Tervetuloa vierailulle uuteen blogiini .