2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

torstai 18. elokuuta 2011

Illan hämärässä

 Illalla nostin korituolin ulos kuistille (en oikein tiedä, millä nimellä tätä kutsuisin; kuisti, veranta, terassi?) ja istutin tädykkeitä rottinkikoriin. Oli ihan tyyntä ja jostain kauempaa mereltä kuului perämoottorin tasainen putputus. Joutsenet viihtyvät lahdenpoukamassa ja talolle kuuluu selvästi niiden siipien läpsytys, kun ne nousevat lentoon veden pinnasta. 

 Pimeä laskeutuu nopeasti, kymmeneltä on jo melkein säkkipimeää. Tässä voisi istuksia vaikka puolen yötä kuunnellen mereltä kantautuvia ääniä. Lämmikkeeksi peitto ja kuumaa mehua. 
 Hassua, miten meri yhtäkkiä onkin osa jokapäiväistä elämää. Vaikka merenrantakunnassa olenkin koko ikäni asunut, on merelle pitänyt aina mennä - pyörällä tai autolla - nyt se onkin tuossa metsikön takana. Kun ajan täältä puutalolta aamuisin töihin, en kulje ruuhkaista kasitietä pitkässä autoletkassa vaan saan ajella aikalailla yksinäni pienempää tietä kaupunkiin. Yhtäkkiä työmatkamaisemaanikin kuuluu meri. Eilen meren päällä leijui usva edellispäivän rankkasateen jäljiltä, tänään merellä oli selkeää ja aivan tyyntä.

 Syyskukkani taitavat olla tässä. Pirteää tädykettä ja perinteisiä pallokrysanteemeja. 


Kivaa torstai-iltaa kaikille täällä piipahtaville! 
Täällä jatketaan mehustuspuuhissa :)

8 kommenttia:

pioni kirjoitti...

Minäkin ostin jo syyskukkia, ihan muilla asioilla olin, mutta kun olivat niin ihania;)

Meillä on tänään satanut koko päivän ja näyttää jatkuvan edelleen...

J kirjoitti...

Aivan ihania kuvia taas. Toi kakkosterassikuva on tosi hieno. Oon vähän kade :P

Tiina kirjoitti...

Pioni: No eihän nyt kukkia voi kukaan vastutaa :) Täällä tuli rajusti vettä jonkun aikaa, mutta meni sitten onneksi ohi.

J: Kiitos :) Yritin vähän panostaa tällä kertaa enkä vaan räpsiä. Vähän epäkäytännöllistä, kun en voi jättää tuolia ulos jos tulee vesisade. Se menee huonoksi. Sitä pitää sitten kiikuttaa edestakaisin.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Ihana kuvaus illasta meren lähellä! :) Itse olen täältä sisämaasta, mutta sukujuuret menevät osin länsirannikolle ja tuo kuvauksesi toi mieleen vierailut meren äärellä. Ilma oli siellä kosteampaa ja tuuli mukavan raikkaasti, ruo'ot (en tiedä sen kasvin nimeä) tuoksuivat rannassa ja meri piti ääntä, ihana tunnelma. :) Hieno kuvaus ja kuvat! :)

hanna kirjoitti...

Moikka,
Ihania kuvia ja tunnelman pystyi aistimaan myös näin ruudun takaa.. Minä ajelen kanssa töissä välillä rantatietä (siitä Mäntyluodon tuulimyllyjen ohi kohti Poikkelia) ja sekin on niin kaunis reitti merenrannalla..
Mukavaa viikonloppua sinulle..

Tiina kirjoitti...

Sirpa ja Kollo: Meressä on kyllä oma viehätyksensä. Kun on täällä suolaisten pärskeiden keskellä kasvanut, en oikein voisi kuvitella eläväni jossakin sisämaan kaupungissa.

Hanna: Sullahan on sitten oikein kunnolla merta siinä :) Mulla näkyy matkalla vain yhdestä kohdasta meri, muuten on metsää ja peltoa. Kivaa viikonloppua myöskin sulle :)

Maria kirjoitti...

Tulin Tiina kiittämään aivan mahtavan suloisesta pelakuusta, kiitos!!! Miten ootkaan saanut keväällä istutetusta siemenestä noin elinvoimaisen kasvin, hämmästyttävää (no olethan sä ammattilainen, mikset saisi!!!)! Kukinto on tosi söpö ja herkullinen pienine pisamineen, nam. Yritän olla lahjan arvoinen ja hoivata sitä mahdollisimman hellästi.

Tiina kirjoitti...

Oleppas hyvä :) Itse asiassa noi oli tosi helppo kasvattaa. Ne kasvoi hurjaa vauhtia sirkkalehdistä kasvulehtiin ja aina vaan isommiksi. Suosittelen kokeilemaan siemenestä kasvattaa pelargonioita :) Luulenpa, että olet hyvinkin lahjan arvoinen ;)