2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ei vilaustakaan


 Äiskän oma Verneri-muru on edelleen hukkateillä. Vaikka epätietoisuus pojan kohtalosta onkin raastavaa, haluan ajatella, että hän on hengissä. On kuitenkin kesä, on lämmintä ja kissa osaa itse metsästää sapuskansa. Ainoat viholliset ovat lujaa ajavat autot, isot linnut, käärmeet, pienet petoeläimet...

 Koska Verneri on kova poika näppäilemään tietokonetta, hän saattaa myös käydä jossain nettikahvilassa tsekkaamassa äipän ja isoveljen kuulumiset blogista. Jos luet tämän, niin tulehan pian kotiin!! ;)

 Veljekset kuin ilvekset. "Mä en puhu sulle!" "Kääpiö hiljaa!"

Pikkuveljen ilme toisen selän takana paljastaa kuitenkin totuuden. Must on aika kiva hengailla isoveikan kaa, me ollaan aika cool kaksikko :)

5 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Voi sentään, kun on paljon kissoja häveyksissä, toivotaan, että isoveikka saa pikkuveikan pian kotiin. Tulee aina surulliseksi kun kuulee näitä katoamisia.:(
Tsemppiä ja mukavaa elokuun alkua sinulle.

Tiina kirjoitti...

Toivo alkaa vähän jo hiipua, kun ei vilaustakaan koko kissasta eikä kukaan ole sitä nähnyt. Reilu kuukauden jo ollut kadoksissa. Mutta kiitos tsempityksestä ja samoin sinne, lämpöistä elokuuta!

J kirjoitti...

Verneri pieni <3

Tiina kirjoitti...

:( kunpa hän tulis vielä kotiin...

Anonyymi kirjoitti...

olet kai ilmoittanut löytöeläinkoteihin? Kauppojen seinille ilmoitukset,myös "oikean" kotisi luokse? Juuri tämän takia meillä ei kissat enää ulkoile yksin. Viime talvena äitini 14vuotias kissa jäi kotitiellä auton alle. onneksi tuli kotiin ja saatiin vajaan puolen tunnin sisään lopetusaika.