2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pinkkiä

 Elokuu 1995. Olen menossa ekalle luokalle. Isä tulee töistä ja nostaa auton takaluukusta vaaleanpunavioletin Helkama -polkupyörän. Allekirjoittaneen eka OMA polkupyörä, siihen asti olin ajellut kaikenmaailman nurkista löytyvillä sotkoilla, mutta eihän sellaisilla sovi kouluun mennä. Koulussa on ensimmäisten viikkojen aikana poliisin pitämä liikenneopastus, johon kuuluu muun muassa ajotaitoa mittaava esterata. Kaikkein jännittävin osuus on, kun poliisisetä testaa pyörän etujarrun. Ajelen ylpeänä tuliterällä Helkamallani esteradalla ja koulun jälkeen vielä kotiinkin (ainut nolo asia liikennepäivässä oli järkyttävä valkoinen STYROKSINEN pottamallinen pyöräilykypäräni, voin kertoa että kyllä hävetti!)

Eilen tunsin samaa lapsellista riemua kuin elokuussa -95, kun postimies nosti autostaan ison ruskean pahvilaatikon. Hädin tuskin maltoin allekirjoittaa paperin, kun jo repelin pakettia auki. "Kyllä sen pitäis ehjä olla, mutta jos on vanteet solmussa tai jotain niin ei muuta ku palautat vaan." Eipä ollut vanteet solmussa eikä mitään muutakaan vikaa, 15 kilometrin koeajo onnistui komiasti (mitä nyt persaus on tottumattomalla vähän hellänä). Illalla sateen tauottua sotkin pikatien viertä vanhempien luo. Vähä aikaa olivat monttu auki, kun pölähdin ovesta hikisenä ja sanoin olevani koeajolla :D 

Että jos näette tämmösen menopelin kasitiellä selässä huolestuttavan punakka kuljettaja niin himmatkaa vähän pliis vauhtia ja kiertäkää kauempaa! :)

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi kun hieno! Ja 15 kilsaa heti putkeen, huh huh!! Vaaleanpunaisen siiderin arvoinen suoritus ;-)

J kirjoitti...

Äh! Ihana kirjoitus :D Naureskelin ääneen!
On meinaa makee sutku :)

Onko mahdollista että mä muistan sen styroksisen pottakypärän? :DDDD Jos en niin ainakin osaan hyvin kuvitella ;D Olen myös kärsinyt rumista kypäristä.

J kirjoitti...

P.S. Nyt päästään polkemaan yhdessäkin eiks je?

Lovviisa kirjoitti...

Hauska pikku tarina...Onnea uuvelle pyörälle :)

Tiina kirjoitti...

Saila: nii onki! :D Tuli juurikin polkastua toiset 15 kilsaa, kun unohdin koiran naksut toiseen paikkaan. Kyllä tässä yhden huurteisen vois ottaa, on niin paljon tullu urheiltua :D

J: :D Voipi olla, että muistat, se saattaa olla vieläkin jossain?? Nyt päästään polkemaan, onkohan äidin pyörässä edelleenkään ilmaa takarenkaassa?

Lovviisa: Kiitos! :D Kyllä nyt kelpaa!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hieno pyörä! :)

Minä jonkun aikaa käytin styroksista pottakypärää, mutta myin sen jossakin vaiheessa kirpparilla pois. :D Kypärälle olisi saanut olla joku säilytyspaikka jo Riihimäen rautatieasemalla, kun sitä oli hankalaa kuljettaa junassa ja Helsingissä yliopistolle. Tai no yliopistolla kypärän sai päiväksi lukittavaan kaappiin. :) Tulin naapurikunnan puolelta pyörällä ja jätin pyörän päiväksi rautatieasemalle.