2011 (1) alppiruusut (13) anturamuotti (1) arvonta (3) astiat (1) asuntomessut (5) atsaleat (1) bloggaritapaaminen (5) DIY (3) ekokampaaja (1) eläimet (106) ensilumi (1) entisöinti (1) esikot (6) eteinen (1) Greengate (8) haaste (8) haaveet ja unelmat (8) hankinnat (1) hevoset (2) hyötykasvit (25) joulu (38) juhlat (19) kasvihuone (15) kasvit (170) kauneus (1) keittiö (14) kesä (109) kesäkukat (3) kevät (112) kompostointi (1) korut (4) koti (16) koulu (1) kuisti (8) kukat (3) kuukauden kuva (8) kuulumisia (157) kuvahaaste (13) kylvöt (17) kärhöt (7) käsityöt (40) lehtijuttu (1) leikkokukat ja sidonta (10) leivonta (3) lifestyle (374) lisääminen (1) luonto (29) makuuhuone (3) matkailu (2) matkustelu (3) merellä (2) meri (1) muoti (1) Nordiska Trädgårdar (13) nukketalo (2) oleskelu (2) olohuone (22) omena (1) ompelu (2) pelargonit (29) perennat (2) pihasauna (1) pionit (22) pistokkaat (1) pohjien teko (1) projektit (3) puutarha (246) puutarhakirjat (10) puutarhamatkakohteet (4) puutarhamessut (19) puutarhuri (1) puuutarha (1) ratsastus (3) remontointi (1) reseptit (1) rosario (4) ruoka (13) ruokailuhuone (7) ruusut (18) sadonkorjuu (2) siemenet (1) sienet (1) sipulikukat (35) sisustus (77) sisustuskutsut (1) syksy (35) syreenit (3) Taimimoisio (1) taloprojekti (8) talvi (17) terassi (2) terveys (1) toivepostaus (1) tunnustus (10) työ (2) täytekakku (1) unelmieni mummonmökki (1) urheilu (4) valokuvaus (1) vanhat rakennukset (1) varttaminen (3) vesiaihe (1) videopostaus (3) viljelylaatikko (3) yrittäjyys (2)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Puutarhakissa

Tajusin juuri, että tänä vuonna ollaan ilman puutarhakissaa. Nämä kolme kesää, joina olen puutarhassa tonkinut, on kissa seurannut touhujani. Ensin oli Nipa, joka kuljeskeli puutarhassa nautiskellen kukista ja kesän lämmöstä.
Nipan manttelinperä Manu kotiutui meille viisiviikkoisena (sisko, korjaa jos muistan väärin) rääpäleenä. Manu oli vähän toista maata kuin edeltäjänsä. Manun kanssa ei eletty rauhallisesti maata kuopsuttaen vaan Manu vaelteli pitkin maita ja mantuja ja kun herra sattui kotipihalle puutarhurin kanssa samaan aikaan, sydänkohtaus oli taattu. Kerran karjaisin niin, että varmasti ei jäänyt naapureille mitään epäselvää :D Perkasin rikkaruohoja idänvirpiangervon juurelta, kun joku hyökkäsi käteeni. Ensimmäinen kauhea ajatus oli, että käärme oli hyökännyt kiinni käteen. Ei ollut käärme. Toivuttuani kohtauksesta näin Manun kipittävän hekotellen tiehensä. Perkaava käsi oli Manulle vastustamaton kiusa. Yleensä kyllä näin lehtien seassa vaanivan kissan ja osasin varautua iskuun.
"Ah, elon autuutta!"

Manun lempipaikka oli pihan keskellä keinun vieressä oleva syreenipensas. Pensaan siimeksessä lehtimajassa oli mukava ottaa päivätorkut piilossa auringon polttavalta kuumuudelta.
Tänä kesänä ei ole puutarhakissaa. Molemmat pojat nukkuvat ikiunta.


Urbaanista Verneristä ei paljon taida apu parattaa...

9 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hei! Eipä väheksytä Verneriä! Ihan täysveriseltä minileijonalta se meistä vaikuttaa, joka viihtyisi varmaan päikkäreillä savannin tomussa, ruovikon lomassa tai akaasiapuun varjossa. Niinku tuolla syreenimajassa. Meilläkin on oma sy-reenimaja! Siellä reenataan päikkäreitä ja joskus metsästystä.
RANSU ja MUSTI

Tiina kirjoitti...

Hei pojat! En tarkoittanut väheksyä Verneriä, ongelma on lähinnä se, ettei Verneri asu siellä missä puutarhani on. Sinne pitäisi mennä autolla, Verneri ei pidä matkustamisesta. Voisitte kenties jakaa hyviä neuvoja hänelle?

Saila kirjoitti...

Pysy äijä kotona!!!
R ja M

Tiina kirjoitti...

Joo kattokaas jäbät, enhän mä täältä mihinkään voi lähtee ku naapurin misun kaa pitää styylailla juu nou ;) t. Verneri

J kirjoitti...

"Perkaava käsi oli Manulle vastustamaton kiusa." :)

Verneri vaan makaa eepos kädessä ja dataa, ihan kuin tätikin. Mun on niin ikävä Manua.

Tiina kirjoitti...

:DDDD tää oli hyvä :DDDD Manu hoitelee taivaanisän kesäkukkia tätinsä neuvoja muistellen ;) Lannoituksessa hän tosin saattaa lipsua hieman väkevämpään liuokseen kuin on suositeltu...

Sirkka kirjoitti...

Suloisia kuvia kissoista ja pihan kasveista, meillä ei ole omia, mutta naapurin ja en tiedä kenen, kun melkein joka päivä ovat pihassamme toinen on ruskeanvalkea ja toinen harmaa ja yksi pieni pentu oli mutta on muuttanut pois. Ui se isku oli varmaan pelottava tuntemus, onneksi ei ollut käärmeen purema.Meillä myös olen säikähtänyt, kun pensaasta hyppää kissa tai molemmat säikkyivät!

Aurinkoista päivää ja hyvää viikonloppua!

Maria kirjoitti...

Vernerissä saattaa olla piilevää potentiaalia! Manu näyttää olleen oikea tikru, vallaton villipeto!

Tiina kirjoitti...

Sirkka: kissat on kerrassaan ihania :) En oikein tiedä, kumpi olen enemmän, kissa- vai koiraihminen... mutta ei kai sitä tarvitse valita, voi olla molempia :)

Maria: Niinhän hänessä saattaa, hän vaan asuu vähän väärässä paikassa. Puutarhahommiin kun pitää ajaa autolla 6 km. Hän voi sitten olla muuten hengessä mukana :) Juu, Manu oli vallaton tapaus, oikea Persoona! <3